Kokeileva yhteiskunta

Eräs suomalainen eturivin vaikuttaja käytti äskettäin termiä kokeileva yhteiskunta ja esitti, että Suomen pitäisi olla sellainen. Ajatuksena oli se, että Suomessa elinkeinotoiminnan ja kansainvälisen kilpailukyvyn moottorina voisi olla osaaminen, innovaatiomyönteisyys ja kyky ratkaista käytännönläheisesti vaikeitakin kysymyksiä. Hän ihmetteli samalla suomalaisten asennetta epäonnistumisiin. Luovuus vaatii kokeilua eikä ilman virheitä synny helmiä. Kansantalouden ja kestävän kasvun perustana olisivat jatkuvasti uudistuvat ja innovatiivisesti markkinoiden tarpeita ennakoivat toimijat.

Tämä edellyttää yhteiskuntaan ilmapiiriä, jossa tutkimusta arvostetaan ja suorastaan yllytetään uusiin innovatiivisiin toimintatapoihin. Kuluttajat tuntevat vetoa uusiin innovaatioihin ja koko väestön asenne uuteen on myönteinen. Tiedeyhteisö ja elinkeinoelämä omaksuvat uusia käytäntöjä, jotta perustutkimuksessa syntyneet ideat jalostuvat kaupallistettavaksi tuotteiksi. Kansallisella tasolla tarvitaan tutkimusta, tuotekehitystä ja innovaatiotoimintaa tukevaa sääntelyä ja siihen kannustavia politiikkavalintoja.

Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää uutta elinkeinotoimintaa. Suomi ei pärjää massatuotannolla eikä alhaisilla tuotantokustannuksilla. Perinteiset toimialatkaan eivät takaa automaattisesti kasvua ja hyvinvointia. Suomen paras luonnonvara on osaavat ihmiset, joten tutkimus ja tuotekehitys on Suomen valttikortti. Kokeileva yhteiskunta tuottaa perinteisen elinkeinotoiminnan rinnalle joukon innovatiivisia toimijoita, joita yhdistää osaaminen, uteliaisuus ja luovuus sekä kansainvälisesti arvostettu tutkimus ja innovaatiotoiminta.

Kokeileva yhteiskunta edellyttää siis yleistä kehitysmyönteisyyttä ja innovatiivisuuteen kannustavaa kansallista päätöksentekoa. Näin rakennetaan yrittämiselle ja elinkeinotoiminnalle uudenlaista toimeliaisuutta synnyttävä alusta. Peliteollisuuden merkitys on kasvanut nopeasti, cleantehc -ympäristöliiketoiminta ja ICT tuovat jatkuvasti uusia kasvun mahdollisuuksia. Bioteollisuus, lääketutkimus ja terveysteknologia ovat globaalisti kasvavia toimialoja, jossa kansainvälisten markkinoiden koko tarjoaa mahdollisuuden mittavaan elinkeinotoimintaan tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan alalla. Esimerkiksi lääketeollisuus investoi tutkimukseen ja tuotekehitykseen Euroopassa noin 30 mrd. euroa vuodessa. Suomalaisella tutkimusosaamisella olisi hyvin saatavissa tuosta potista nykyistä suurempi siivu.

Jospa ottaisimme tavoitteeksi olla kokeileva yhteiskunta. Ei kaikkea kokeileva, vaan uuteen kannustavasti suhtautuva yhteiskunta, jossa niin väestö kuin päätöksentekijätkin arvostavat tutkimusta, innovatiivisuutta ja luovuutta.

Investointi, joka maksaa itsensä takaisin

Aamulehti kirjoitti suununtaina (25.8.) lääkkeistä, ja hyvä niin. Nimittäin lääkkeitä pidetään usein itsestään selvyytenä, nehän tulevat kuin vastaukset: apteekin hyllyltä! Sunnuntain laajassa jutussa käsiteltiin tarkkaan ottaen lääketeollisuuden yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Yhteistyö on lääketeollisuuden näkökulmasta jokapäiväistä, koska kaikissa lääkkeen elinkaaren vaiheissa tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten tärkeää panosta.

Terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tehtävän yhteistyön rinnalla korostettiin lääkekorvausten merkittävää kasvua ja Kelan maksamien lääkekorvausten suuruutta. Näitä väitteitä on syytä avata hieman, totuus on hyvin erilainen.

Saksassa 1,1 euron investointi tuli 1,23 eurona takaisin

Lääketeollisuuden Vieraskynä-kirjoituksessa ekonomisti Matthew Wood toteaa terveydenhuollon investointien ja lääkkeiden hyödyt sekä terveydenhuoltojärjestelmälle että potilaille: Saksassa 101 miljardin euron investointi terveydenhuoltoon tuotti seitsemässä vuodessa 123 miljardin euroa tuottoa. Woodin mukaan ”tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen löytö”.

Wood jatkaa ja tuo kirjoituksessaan esiin innovatiivisten lääkkeiden merkityksen terveydenhuollon hoitomuotojen ja ihmisten eliniän odotteelle: ”Vuosina 2000–2007 keskimääräinen elinajan odote nousi 1,7 vuotta Saksassa. Puolet tästä noususta saatiin aikaisesti hyödyntämällä uusinta lääketutkimusta ja uusia lääkkeitä.”

Näiden ja muiden vastaavien esimerkkien valossa Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksen kautta lääkekorvauksiin investoimat n. 1,3 miljardia euroa voi todella nähdä investointina eikä pakollisena kulueränä. Luku on myös syytä suhteuttaa kokonaisuuteen: vuonna 2011 terveydenhuollon kokonaiskustannukset olivat n. 17 miljardia euroa ja Kelan maksamien lääkekorvaukset olivat tuosta kokonaisuudesta 7,4 prosenttia.

Lääkekorvaukset vievät terveydenhuoltoeurosta vain 7,4 senttiä. Eli vaikka yhteiskunnan Kelan lääkekorvauksiin tekemät investoinnit lopetettaisiin kokonaan, jäisi 93 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista jäljelle. Matthew Woodin ajatuksia soveltaen voi todeta, että kokonaiskustannukset nousisivat entisestään, jos lääkekorvauksista luovuttaisiin.

Korvaukset ovat kehittyneet erittäin maltillisesti

Usein kuulee väitteen, johon valitettavasti sorruttiin myös Aamulehden jutussa, että lääkekorvaukset ovat kasvaneet voimakkaasti. Asia on ennemminkin päinvastoin: lääkekorvausten reaalikehitys on viime vuosina ollut erittäin maltillista.  Lääkemenot kasvoivat nopeasti 80- luvun lopulla ja 90-luvun puolivälissä, jolloin markkinoille tuli lukuisia uusia hoitojärjestelmää muuttaneita lääkkeitä (kuten astmalääkkeet). Nousu on sitten taittunut, mutta keskusteluissa viitataan edelleen osin jopa virheellisesti jatkuvaan ja nopeaan kustannusten kasvuun.

Lääkekorvausten reaalikehitys vuosina 2008 - 2012 oli keskimäärin -0,7 prosenttia vuodessa vuoden 2012 rahassa. Edellisellä viiden vuoden tarkastelujaksolla 2007 - 2011 reaalikehitys oli 0,3 prosenttia vuodessa (2011 rahassa). Tätä on vaikea pitää nopeana kustannusten kasvuna.

Tieteestä ja tutkimuksesta hyvinvointia

Budjettikeskustelun käynnistyminen on merkki kesälomakauden päättymisestä ja arkeen palamisesta. Keskustelun perusteella voidaan todeta, että julkisen talouden tilanne onentistä huolestuttavampi ja rakenteellisten uudistusten tarve on suuri.

 

Julkinen talous on monimuotoinen kokonaisuus, jossa on erilaisia vaikeasti analysoitavia kansallisia ja kansainvälisiä riippuvuussuhteita. Jos yksinkertaisia toimenpiteitä talouden tasapainottamiseksi olisi, ne olisi otettu jo käyttöön. Monimuotoisuudestaan huolimattatalouden tasapainottaminen voidaan yksinkertaistaa siten, että nyt tarvitaan lisää tuloja ja/tai vähemmän menoja. Menokuri on ollut jo vuosia varsin tiukka ja jatkuvat säästöt sisältävät kiistattomat hyvinvointiriskit. Katse on siten käännettävä tuloihin.

Mistä löytyy kaivattuja lisätuloja? Mikä on suomalaisessa yhteiskunnassa kansainvälistä kilpailuetua tuottavaa? Luonnonvarojen varaan emme voi tulevaisuutta laskea (metsä- ja kaivosteollisuudesta huolimatta), bulkkituotantoon meillä ei työvoimakustannuksien takia ole mahdollisuuksia, eikä sijaintimme ole logistisesti paras mahdollinen.

Suomen tulee etsiä uusia kestävän kasvun aloja korvaamaan hiipuvia teollisuuden aloja.Kilpailukyvyn avain on osaamisessa. Hyvin koulutettu väestö on välttämätön, muttei riittävä ehto innovaatioille ja uusille asioille, oivalluksille ja designille, joilla voimme menestyksekkäästi kilpailla kansainvälisillä markkinoilla.

Osaavan väestön lisäksi tarvitsemme tutkimusta ja innovaatiotoimintaan kannustavan ympäristön. Se tarkoittaa sekä tutkimusta ja tuotekehitystä kannustavan säädösperustan että tiedeyhteisön ja kaupallisten innovaatiotoimijoiden uudenlaista yhteistyötä.

Minulla oli tilaisuus kuulla akatemiaprofessori Markku Kulmalan nerokasta puheenvuoroa, jonka hän sekä aloitti että päätti tutkimuksen ja tieteen tekemisen ja kansantalouden väliseen yhteyteen. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että rahalla voidaan tehdä tiedettä, joka lisää ymmärrystä ja osaamista. Ymmärryksellä ja osaamisella saadaan aikanaan innovaatioita, joilla voidaan tehdä rahaa. Toimiessaan tämä ympyrä tuo kansantalouteen tuloja ja siten generoi hyvinvointia ja parantaa julkista taloutta.

Tutkimus ja tiede eivät tuo nopeasti lisää tuloja, eikä se ratkaise vallitsevaa talousongelmaa. Akuutin ongelman takana on taloudenrakenteen muutostarve, jossa tiede ja tutkimus ovat ratkaisevassa asemassa. Investoimalla tutkimukseen ja parantamalla sen toimintaedellytyksiä, voidaan tehdä kestäviä kansantaloutta parantavia ratkaisuja. Ja niitähän me juuri nyt tarvitsemme.

Suomessa on useita aloja, joissa tutkimuksen ja tieteen tekemisen taso on maailman luokkaa, esim. lääketieteen tietyt erityisalat. Lääketieteen tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan erityispiirteenä on se, että ne tuottavat samanaikaisesti elinkeinohyötyä sekä, parempina hoitoina, hyvinvointia ja terveyshyötyä. Toinen etu on siinä, että lääketieteellisen osaamisen kysyntä on globaalia ja kasvavaa. Jos halutaan kestävää kasvua, investointien tulee osua aloihin, joilla kysyntä on globaalia ja pikemminkin kasvavaa kuin laskee.

Tutkimuksen ja tieteen tekeminen on suomalaisen hyvinvoinnin avaimia. Kestävä talous suomenkaltaisessa hieman periferisessä ja kalliin työvoiman maassa edellyttää satsaamista korkeaan osaamiseen, hyvinvoivaan väestöön sekä tiedemyönteiseen kansalliseen politiikkaan.

Lääketeollisuus investoi Suomeen

Suomen talouden ennusteet ovat edelleen synkät. Suomen Pankin uunituore ennuste talouden kasvusta ei anna ilon aiheita. EK:n uunituoreen investointitiedustelun mukaan investoinnit ovat jääneet viime vuosina yli 10 prosenttia alle pitkän aikavälin keskiarvon ja kuluvan vuoden investoinnit alittavat viime vuoden tason. Lääketeollisuus on tarjonnut positiivisia uutisia.

Kun hyvät uutiset ovat vähissä, niin ne ovat sitäkin arvokkaampia. Lääketeollisuus on tässä kohden uinut vastavirtaan ja investoinut Suomeen merkittävästi. Esimerkiksi kansainväliset lääkeyritykset Bayer ja Eli Lilly ovat investoineet vastikään huomattavia summia Suomeen rakentamalla Turkuun tutkimus- ja tuotantolaitoksia. Uutena ja kiinnostavana toimijana on venäläinen Cytomed, joka on sijoittanut Lappeenrannassa sijaitsevaan uuteen tuotantolaitokseen 16 miljoonaa euroa.

Lääketeollisuus on globaali toimiala, joka sijoittaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen enemmän kuin mikään muu toimiala. Uuden lääkkeen kehittäminen maksaa yli miljardi euroa, joten kehitystyö edellyttää mittavia investointeja. Suomalainen korkea koulutustaso ja osaaminen ovat hyviä kilpailutekijöitä kansainvälisiä investointipäätöksiä tehtäessä. Lääketeollisuus investoi Suomessa tutkimukseen vuosittain noin 250 miljoonaa euroa, mikä on noin neljäsosa siitä mitä Ruotsiin investoidaan. Kasvun mahdollisuuksia siis on.

Suomalaisen osaamisen markkinointi ei riitä lääketeollisuuden investointien lisäämiseksi. Suomalaisen lääketieteellisen toimintaympäristön innovaatio- ja tutkimusmyönteisyyttä tulee parantaa. Lääkkeitä koskeva säätelyjärjestelmä näkee lääkealan kovin kulukeskeisesti, eikä huomio sen terveydenhuollon kehittäjäroolia eikä sen tuomia taloudellisen kasvun mahdollisuuksia. Kansallisten käytäntöjen muuttamiseksi ja toimintaympäristön kehittämiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin ja nyt tarvitaan johdonmukaisia toimenpiteitä, jotta suomalainen tutkimusympäristö kehittyy aidosti tutkimusmyönteiseksi.

Useiden muiden toimialojen investointimahdollisuuksien ja -halujen hiipuessa lääketeollisuus voi tuottaa merkittävää taloudellista kasvua. Kasvun perustuessa tutkimukseen suomalainen osaaminen paranee entisestään, mikä parantaa osaltaan terveydenhuollon laatua.

Lääkepolitiikka 2020 – liian tärkeä asia unohdettavaksi

Keväällä 2011 valmistuneen lääkepolitiikka 2020 -asiakirjan valmistelu alkoi alkuvuodesta 2010. Vaikka siitä on yli kolme vuotta ja toimintaympäristö on muuttunut, asiakirjan linjaukset ovat edelleen sekä tuoreita että edistävät terveydenhuollon kehitystä.

Lääkepolitiikka 2020 asiakirjassa linjattiin tulevien vuosien lääkepoliittiset tavoitteet ja hahmoteltiin toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Lääkepolitiikka 2020:n valmisteluprosessi onnistui ja siihen osallistuivat kaikki alan oleelliset toimijat. Hyvän prosessin lopputuloksena on asiakirja, jonka linjauksiin on edelleen helppo yhtyä. Hyvät linjaukset eivät riitä, jos ne eivät ohjaa käytäntöjä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineet kasvavat kasvamistaan ja ajankohtaiset säästövaatimukset ovat vaikuttaneet lääkealaan enemmän kuin lääkepolitiikan linjaukset. Koska kustannuspaineisiin voidaan vaikuttaa parhaiten investoimalla uusiin toimintatapoihin, Lääkepolitiikka 2020:n merkitys vain kasvaa. Lääkepolitiikan kehitysmyönteisyydellä saadaan aikaan kestävämmät säästöt kuin mekaanisin leikkauksin.

17.4.2013 pidetyssä Lääkefoorumissa tarkasteltiin Lääkepolitiikan 2020 toteutumista ja toimeenpanoa. Toimeenpano on käynnistynyt osin lupaavasti, mutta vasta aika näyttää, muuttuuko teoria käytännöksi. Esim. Fimean vetovastuulla olevat lääkeinformaatiostrategia ja HTA-suositus ovat lähteneet hyvin käyntiin, mutta ne ovat tavoitteen toteutumisen kannalta vielä alkumetreillä. Kun tähtäin on vuodessa 2020, vuonna 2013 saa ollakin alkumetreillä, kunhan eteneminen on määrätietoista.

Lääkepolitiikka 2020 sisältää siinä määrin monta toimenpide-esitystä, että ne on syytä priorisoida. Priorisointia puoltaa myös nopeasti muuttuva toimintaympäristö. Yksi priorisoitavista asioista on ehdottomasti lääketutkimuksen turvaaminen.

Tämä on perusteltua useasta syystä. Sitä voidaan perustella lääkehoitojen kehittymisellä ja vaikuttavimmilla lääkehoidoilla. Lääkehoitojen kehitys toimii myös palvelujärjestelmän kehityksen ajurina. Väestön ikääntyessä uusien innovatiivisten hoitomenetelmien tarve kasvaa, jotta väestön työ- ja toimintakykyä voidaan parantaa.

Suomalaisen lääketieteellisen tutkijayhteisön kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoisia ja tunnustettuja tutkimuskeskittymiä. Tutkimus tarvitsee rahoitusta ja kansainväliset lääkealan investoinnit ovat merkittävä rahoituslähde, jota tarvitaan tutkimuksen pysymiseksi Suomessa. Sillä onhan parempi että tutkijaorientoitunut lääkäri löytää lähiyhteisön Meilahdenmäeltä (Turusta, Kuopiosta, Oulusta tai Tampereelta) kuin Karoliinisesta Instituutista.

Tutkimuksen priorisoimista voidaan perustella myös sen kansantaloudellisella merkityksellä. Tutkimuksen turvin lääketeollisuutta vahvistetaan elinkeinona ja Suomeen voidaan saada korkeaa osaamista edellyttävää työllisyyttä sekä merkittäviä kansainvälisiä investointeja.

Lääkepolitiikka 2020 sisältää myös muita huomionarvoisia ja priorisoitavia asioita. Lääkepolitiikan ensimmäinen päätavoite, eli lääkehuolto on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, toteutuu puheissa vahvemmin kuin käytännössä. Siksi valmisteilla olevan lääkekorvausjärjestelmän uudistamisen ohjenuoraksi tulee ottaa se, miten lääkekorvausjärjestelmä tukee ja ohjaa hyvän hoidon toteutumista niin asiakas/potilastasolla kuin terveydenhuollon palvelujärjestelmän tasolla. Tämä sen sijaan, että mietitään miten korvauskulut saadaan minimoitua (muista vaikutuksista viis).

Lääkepolitiikka 2020 on merkittävä asiakirja ja sen pohjalta on hyvä edetä. Sen toimeenpano edellyttää pitkäjänteisyyttä ja systemaattista yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Se tarkoittaa eri tahojen sitoutumista ja joskus vähän työlästäkin intressien yhteensovittamista. Mutta yhteiskunnalliset panokset ovat tässä sen verran suuret, että työ tulee kannattamaan. Pahinta olisi unohtaa koko juttu: se on liian hyvin valmisteltu ja tärkeä unohdettavaksi.

Hyvä duuni ja hyvää duunia!

Kansainvälisen lääkeyrityksen Amgenin Suomen yhtiö voitti Great Place to Work kilpailun pienten suomalaisten yritysten sarjassa. Great Place to Work -instituutti tutkii ja palkitsee vuosittain parhaat työpaikat yli 45 maassa. Great Place to Work on maailman arvostetuin työpaikkatutkimus, eikä ko. kilpailuissa pärjää kuka vaan.

Pienten yritysten sarjassa kilpailu on kovaa. Tässä sarjassa ovat yleensä pärjänneet työyhteisöt, joissa omistajat ovat voineet rakentaa yrityksen harrastuksensa pohjalle ja jossa itsensä toteuttamismahdollisuudella on suuri merkitys.

Amgen on kalifornialaislähtöinen innovatiivinen lääkeyritys, jonka tuotevalikoimassa korostuu vakavien sairauksien kuten syövän hoito. Mutta miten erittäin säädellyillä ja julkisen talouden säästötoimenpiteiden puristuksessa olevilla markkinoilla toimiva yritys pärjää näin hyvin?

Ensinnäkin yritys on hyvin hoidettu: johtaminen on hyvää, luottamus henkilöstön ja esimiehen välillä on hyvä, toimintaprosessit ovat hiottuja ja organisaatio on sopivan matala. Näin on kuitenkin lukuisissa työpaikoissa.

Mikä sitten nosti Amgenin muiden ohi kirkkaimmille mitaleille? Voitto selittyy koko henkilökunnan työmotiivilla ja sillä hengellä, mikä syntyy kun saa tehdä arvokasta ja merkityksellistä työtä. Työtä, jolla parannetaan sairauksia ja edistetään terveyttä ja hyvää elämää. Jos tämä ei inspiroi, niin mikä sitten.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on erittäin tärkeää, että terveyttä ja hyvinvointia edistävissä tehtävissä on asialleen omistautuneita henkilöitä, joiden ajurina toimii ammatillisen kunnianhimon lisäksi halu tehdä yhteiskunnallista hyvää. Tämä on yhteinen piirre kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon alalla toimiville niin julkisille kuin yksityisille toimijoille. Vaikka palkinto on ja kuuluu Amgenille, niin otetaan kaikki tällä alalla toimivat siitä pieni siivu itsellemme – teemmehän me kaikki merkittävää työtä.

Onnittelut Amgenille!

Lääketutkimus vipuvartena talouskasvuun

Hallituksen puolivälitarkastelussa ja maaliskuun kehysriihessä joudutaan tekemään kauaskantoisia päätöksiä. Hallituksen tehtävä ei ole helppo, sillä julkisen talouden tasapainotukseen ja talouskasvun luomiseen ei ole yksinkertaista temppua.

Pitkään jatkuneita euroalueen talousongelmia korostavat Suomen omat uniikit ongelmat eli väestön ikääntyminen ja teollisuuden rakenne. Siksi Suomen sinänsä eurooppalaisittain kelvolliset talouden tunnusluvut antavat uutta ulottuvuutta ja luovat vaatimuksia kestäville poliittisille ratkaisuille.

Valtion menot lienevät jokseenkin hyvin kurissa. Kuluvan hallituskauden tiukassa budjettiraamissa on pysytty. Ongelmaksi on muodostunut heikko tulokehitys. Mistä löytyisi se viisasten kivi, jolla parannetaan suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä, parannetaan tuottavuutta ja tehdään kestävän kasvun rakennemuutoksia elinkeinoelämään?

Vaikka menot ovatkin kurissa, hallituksen kehysraami tehtiin aikanaan sellaisen tuloennusteen mukaan, joka jälkikäteen osoittautui optimistiseksi. Jotain tarvitsee siis tehdä, jotta tulot ja menot saadaan kohdalleen. Valtion lainanoton rajat alkavat tulla vastaan.

Talouden tasapainotuksen perusta on yleensä yksinkertainen: säästetään menoissa ja kasvatetaan verotuloja. Tuskin niiltä voidaan välttyä tälläkään kertaa.

Säästöt heikentävät hyvinvointia ja veronkorotukset eivät kannusta työntekoon ja näivettävät kotimaista kysyntää. Huonosti toteutettuna molemmilla ratkaisuilla on omat negatiiviset vaikutuksensa.

Katse kasvua tuottaviin toimenpiteisiin

Kasvu onnistuu vain toimialoilla, joilla on globaalia kysyntää eikä kysynnän oleteta hiipuvan nopeasti. Suomi ei voi kilpailla bulkkituotteilla eikä edullisilla tuotantokustannuksilla tai logistisilla eduilla. Kilpailuedut nousevat korkeasta osaamisesta ja eri tieteenalojen verkostoitumisesta innovaatioita tuottaviksi yhteisöiksi. Tarvitaan globaalit ja kasvavat markkinat, josta löytyy korkeaa osaamista edellyttäviä niche-alueita, joissa suomalainen osaaminen voi loistaa.

Lääketeollisuus on globaalia ja elinkeino, joka tuottaa hyvinvointia. Lääketeollisuuden isosta globaalista kokonaisuudesta löytyy lukuisia sopivia niche-alueita, kuten tietyt tutkimuksen ja tuotekehityksen osa-alueet. Näissä suomalainen huippuosaaminen voi houkutella kansainvälisiä investointeja ja uusia tutkimuskohteita Suomeen. Kyse ei ole vain kliinisistä lääketutkimuksista, vaan uudenlaisista tutkimuskeskittymistä, joissa yhdistetään vankka lääke- ja biotieteiden perustutkimus soveltavaan tutkimukseen.

Lääketeollisuus on kestävää kasvua tuottava toimiala, joka voi toimia yhtenä ratkaisuna suomalaisen kansantalouden tasapainottamisessa. Oheishyötynä tässä olisivat tutkimuksen tuottamat terveyttä ja hyvinvointia parantavat lääkehoidot ja uudet hoitomenetelmät. Näille ikääntyvällä väestöllä on myös käyttöä.

Otetaan siis lääketeollisuus ja erityisesti lääketutkimus ja tuotekehitys suomalaisen kasvun tekijäksi.