Pientä pintaremonttia?

Kevät ja kesän odotus merkitsevät useille paluuta kesäisen harrastuksen tai elämäntavan pariin. Kuka hoitaa puutarhaa, kuka remontoi kesämökkiä ja kuka vaihtaa auton polku- tai moottoripyörään. Itselleni kevät tältä osin merkitsee veneen kunnostusta ja valmistautumista merellä oloon.

Minulla on vanha vene – nk. klassikkovene. Veneilyyn höynähtäneet tietävät, että se tarkoittaa säännöllistä kunnostusta, jotta vene pysyy samannäköisenä kuin valmistusvuotenaan. Veneeseen voidaan lisätä uutta tekniikkaa kuten navigointilaitteita ja sähkövinssit. Mutta ne eivät saa näkyä ulospäin, eikä veneen ulkoasu saa muuttua.

Muuttumattomuus ja alkuperäisen muodon pysyvyys ei ole kaikissa asioissa hyve. On vaikea ymmärtää, miksi tietyistä olemassa olevista sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista halutaan pitää kiinni maailman muuttuessa ympärillä. Lääkekorvausjärjestelmä on hyvä esimerkki aikansa eläneestä rakenteesta. Vaikka se ei vastaa nykytarpeita, sitä on klassikkoveneen tavoin pidetty vuodesta toiseen muuttumattomana.

Voimassa oleva lääkekorvausjärjestelmä perustuu 1960 -luvun lainsäädäntöön ja kansanterveyskysymyksiin. Vaikka väestön sairastavuus on muuttunut ja lääkehoitojen mahdollisuudet ovat täysin erilaiset, järjestelmän perusrakenne on pysynyt ennallaan.

Nykyjärjestelmä ei kohtele väestöä yhdenvertaisesti, vaan hierarkisoi väestön hoidettavan sairauden mukaan. Hoidettavasta sairaudesta riippuu lääkekorvauksen taso, eikä sitä voida pitää oikeudenmukaisena eikä reiluna.

Tämän lisäksi nykyjärjestelmä on hallinnollisesti työläs. Hallinnollista taakkaa kuvaa hyvin se, että potilaan oikean korvausluokan määrittämistä (siis sitä kuinka monta prosenttia hän saa takaisin lääkekuluistaan) varten tarvitaan noin 50 lääkärityövuotta kirjoittamaan B-todistuksia. Se on melkoinen työmäärä lääkäripulasta kärsivässä maassa - ja täysin ilman terveyshyötyä.

Hallinnollinen raskaus johtaa myös siihen, että uudet lääkkeet tulevat hitaasti järjestelmän piiriin. Suomessa saattaa olla useamman vuoden viive ennen kuin uudet ja tehokkaammat lääkkeet tulevat laajamittaisesti käyttöön eli paremmat hoitotulokset viivästyvät järjestelmän kankeuden takia.

Järjestelmän uudistamisen tarve on ilmeinen ja sen uudistamisesta varten on 2000 -luvulla koottu useampi työryhmä. Uudistamispaineista ja -esityksistä huolimatta, se on pysynyt perusperiaatteiltaan muuttumattomana, sitä on hoidettu kuin vanhaa ja rakasta venettä: pieniä uudistuksia on tehty, kuluneita kohtia korjattu ja uusia pieniä osia muutettu vanhaa pieteetillä kunnioittaen.

Lääkekorvausjärjestelmän uudistamista varten sosiaali- ja terveysministeri on asettanut laaja-alaisen työryhmän, jonka tulee tehdä kuluvan loppuun mennessä esityksensä järjestelmän uudistamiseksi. Nyt täytyy siis tehdä päätös jatkammeko vanhan korjaamista vai teemmekö rakenteellisia muutoksia. Eli siirrymmekö uuteen aikakauteen, kuten aikanaan kauppalaivasto siirtyi purjeista höyryyn. Purjelaivat ovat kauniita, mutta höyrylaiva on nopeampi ja selviää vähemmällä miehistöllä.

Olemme nyt vastaavan kysymyksen edessä – halutaanko ottaa uudet toimintatavat ja mahdollisuudet käyttöön vai jäämmekö vanhentuneen järjestelmän vangiksi. Vanhan kunnostaminen on täysin mahdollista, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että nykyjärjestelmä on aikansa elänyt. Nykyjärjestelmää voi hioa ja lakata kuin veneen puuosia – vuodesta toiseen. Klassikkoveneiden kohdalla pätevät eri lainalaisuudet kuin terveydenhuollon rakenteissa - jälkimmäisen osalta tarvitaan kokonaan uusi malli ja toimintatapa.