maanantai 3. maaliskuuta 2014

Riittääkö hyvä alku korvausjärjestelmän uudistukseksi?

Lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen näyttää edistyvän. Uudistuksen keskeisimmät muutokset ovat

  • 40 euron vuotuinen alkuomavastuu, josta kertyvä säästö käytetään sekä 
  • peruskorvauksen nostoon että 
  • vuotuisen maksukaton laskuun.

Käytännössä uudistukset tarkoittavat perusterveiden jokseenkin satunnaisten lääkemenojen nousevan vähän. Vastaavasti niiden, joiden hyvinvointi oikeasti riippuu lääkkeistä, lääkekustannukset laskevat reippaasti.

Tämä on oikein ja reilua, katsottiin sitä miltä kannalta hyvänsä.  Päätöksentekijöille on tältä osin nostettava hattua. Ratkaisussa on aidon rakenteellisen muutoksen ainekset.

Mutta riittääkö tämä? Ikävä kyllä vastaus on kliseinen: esityksen suunta on oikea, mutta se jää puolitiehen. Järjestelmä perustuu 50 vuotta sitten tehtyyn lainsäädäntöön, jonka perusteista aika on ajanut ohi. Uudistuksen on siis jatkuttava ja optimistina toivon, että nyt tehty myönteinen esitys saa jatkoa.

Lääkekorvausjärjestelmällä on ollut taipumus elää omaa elämäänsä irrallaan muusta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Jatkossa on syytä miettiä, miten järjestelmä tukee kokonaisuutta ja lääkkeitä tarvitsevia suomalaisia.

Lääkekorvausten tarkoitus on mahdollistaa kaikille avohoidossa tarvittavat lääkkeet tulotasosta riippumatta. Hoidot kehittyvät vuosi vuodelta ja yhä vaikeampia sairauksia voidaan hoitaa menestyksellisesti sairaaloiden ulkopuolella. Tällöin korvausjärjestelmää tulee uudistaa myös siten, että kehittyvät lääkehoidot tukevat potilaiden siirtymistä kevyempään perusterveydenhuoltoon.

1960-luvulla ei osattu edes kuvitella, kuinka tehokkaita avohoitoon soveltuvia lääkkeitä tänä päivänä on olemassa. Nykyjärjestelmä ei siis kaikilta osin tue laatua parantavien ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksia laskevien hoitokäytäntöjen kehittämistä.

Terveydenhuoltolaki ja käytännössä kaikki terveydenhuollon - vanhuspalvelut mukaan lukien - kehittämislinjaukset puhuvat vahvasti ja järkiperustein avohoidon puolesta. Uusien lääkkeiden ansioista avohoitoa voidaan tehokkaasti ja turvallisesti lisätä, joten kannattaa katsoa lääkekorvausjärjestelmää jatkossa myös tuosta näkökulmasta.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Parempaa vuotta 2014

Pitkään jatkunut talousahdinko ja hallituksen vaikeus saada aikaan välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia leimasi suomalaista yhteiskuntaa vuonna 2013. Marraskuun lopulla hallituksen kertoi rakennepoliittisen ohjelman käytännön toimenpiteistä ja loppuvuodesta tutkimuslaitosten kasvuennusteet olivat enimmäkseen varovaisen myönteisiä.

Eurokriisi tuskin enää tästä syvenee ja EU:n toimet kriisin hoidossa antavat aiheen jonkinasteiselle toiveikkuudelle. Yhdysvallat näyttää palanneen kasvu-uralle ja perinteisenä maailmantalouden veturina sen voi olettaa vetävän myös Euroopan taloutta eteenpäin. EU:n sisäiset erot ja EU-kriittisten tahojen vaikutusvalta tuntuvat kasvavan, joten EU:n päätöksenteko voi vaikeutua entisestään. Unionin tuoman vakauden varaan ei voi kasvua siis laskea.

Vaikka suomalainen taantuma selittyy osin eurokriisillä, meidän talousongelmamme eivät ratkea eurokriisin helpottumisen myötä. Suomen elinkeinorakenne on osin aikansa elänyt. Väestön ikääntyminen vaikeuttaa tilannetta, kun huoltosuhde heikkenee jyrkästi. Suomen talous on taantunut kutakuinkin vuoden 2006 tasolle ja valtiontalouden jatkuvan alijäämän takia julkinen velka rikkoo pian 60 prosentin hälytysrajan suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Toisaalta uskottava rakennepoliittinen ohjelma on saatu kasaan ja työmarkkinaratkaisut ovat maltillisia ja kriisitietoisia. Vaikka objektiivisia merkkejä paremmista ajoista on niukasti, tunnelin päässä näyttää olevan valoa. Valo ei ole erityisen kirkas ja tunneli on pitkä ja kapea. Silti voimme odottaa alkaneen vuoden olevan ainakin vähän parempi ja suunnan kääntyvän kasvuun. 

Kasvu ei synny itsestään eikä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpano riitä parantamaan elinkeinoelämän kilpailukykyä. Nyt tarvitaan korkean osaamisen alojen vahvistamista, sillä Suomi pärjää vain korkean arvolisän toimialoilla, joilla innovoidaan, tehdään uusia ja erityisen vaativia asioita. Nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä, jotta korkean osaamisen alat asemoivat Suomen uudelleen ja palauttavat Suomen aseman korkean teknologian globaaleilla markkinoilla. Korkean teknologian alat kuten cleantech, terveysteknologia ja lääketeollisuus voisivat houkutella Suomeen mittavia investointeja aivan uudella tavalla, kunhan koko päätöksentekojärjestelmämme tätä tukee. Ja suoria ulkomaisia investointeja me kipeästi kaipaamme.

Ilman kohtuutonta optimistia on täysin perusteltua odottaa vuoden 2014 olevan tässä suhteessa mennyttä parempi. Mutta parempi tulevaisuus ei tule itsestään. Se edellyttää innovointia ja uusia asioita. Kansallisten politiikkavalintojen tulee tukea suomalaisen elinkeinoelämän uutta tulemista korkean osaamisen maana.

torstai 31. lokakuuta 2013

Kokeileva yhteiskunta

Eräs suomalainen eturivin vaikuttaja käytti äskettäin termiä kokeileva yhteiskunta ja esitti, että Suomen pitäisi olla sellainen. Ajatuksena oli se, että Suomessa elinkeinotoiminnan ja kansainvälisen kilpailukyvyn moottorina voisi olla osaaminen, innovaatiomyönteisyys ja kyky ratkaista käytännönläheisesti vaikeitakin kysymyksiä. Hän ihmetteli samalla suomalaisten asennetta epäonnistumisiin. Luovuus vaatii kokeilua eikä ilman virheitä synny helmiä. Kansantalouden ja kestävän kasvun perustana olisivat jatkuvasti uudistuvat ja innovatiivisesti markkinoiden tarpeita ennakoivat toimijat.

Tämä edellyttää yhteiskuntaan ilmapiiriä, jossa tutkimusta arvostetaan ja suorastaan yllytetään uusiin innovatiivisiin toimintatapoihin. Kuluttajat tuntevat vetoa uusiin innovaatioihin ja koko väestön asenne uuteen on myönteinen. Tiedeyhteisö ja elinkeinoelämä omaksuvat uusia käytäntöjä, jotta perustutkimuksessa syntyneet ideat jalostuvat kaupallistettavaksi tuotteiksi. Kansallisella tasolla tarvitaan tutkimusta, tuotekehitystä ja innovaatiotoimintaa tukevaa sääntelyä ja siihen kannustavia politiikkavalintoja.

Julkisen talouden kestävyysvaje edellyttää uutta elinkeinotoimintaa. Suomi ei pärjää massatuotannolla eikä alhaisilla tuotantokustannuksilla. Perinteiset toimialatkaan eivät takaa automaattisesti kasvua ja hyvinvointia. Suomen paras luonnonvara on osaavat ihmiset, joten tutkimus ja tuotekehitys on Suomen valttikortti. Kokeileva yhteiskunta tuottaa perinteisen elinkeinotoiminnan rinnalle joukon innovatiivisia toimijoita, joita yhdistää osaaminen, uteliaisuus ja luovuus sekä kansainvälisesti arvostettu tutkimus ja innovaatiotoiminta.

Kokeileva yhteiskunta edellyttää siis yleistä kehitysmyönteisyyttä ja innovatiivisuuteen kannustavaa kansallista päätöksentekoa. Näin rakennetaan yrittämiselle ja elinkeinotoiminnalle uudenlaista toimeliaisuutta synnyttävä alusta. Peliteollisuuden merkitys on kasvanut nopeasti, cleantehc -ympäristöliiketoiminta ja ICT tuovat jatkuvasti uusia kasvun mahdollisuuksia. Bioteollisuus, lääketutkimus ja terveysteknologia ovat globaalisti kasvavia toimialoja, jossa kansainvälisten markkinoiden koko tarjoaa mahdollisuuden mittavaan elinkeinotoimintaan tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan alalla. Esimerkiksi lääketeollisuus investoi tutkimukseen ja tuotekehitykseen Euroopassa noin 30 mrd. euroa vuodessa. Suomalaisella tutkimusosaamisella olisi hyvin saatavissa tuosta potista nykyistä suurempi siivu.

Jospa ottaisimme tavoitteeksi olla kokeileva yhteiskunta. Ei kaikkea kokeileva, vaan uuteen kannustavasti suhtautuva yhteiskunta, jossa niin väestö kuin päätöksentekijätkin arvostavat tutkimusta, innovatiivisuutta ja luovuutta.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Investointi, joka maksaa itsensä takaisin

Aamulehti kirjoitti suununtaina (25.8.) lääkkeistä, ja hyvä niin. Nimittäin lääkkeitä pidetään usein itsestään selvyytenä, nehän tulevat kuin vastaukset: apteekin hyllyltä! Sunnuntain laajassa jutussa käsiteltiin tarkkaan ottaen lääketeollisuuden yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Yhteistyö on lääketeollisuuden näkökulmasta jokapäiväistä, koska kaikissa lääkkeen elinkaaren vaiheissa tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten tärkeää panosta.

Terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tehtävän yhteistyön rinnalla korostettiin lääkekorvausten merkittävää kasvua ja Kelan maksamien lääkekorvausten suuruutta. Näitä väitteitä on syytä avata hieman, totuus on hyvin erilainen.

Saksassa 1,1 euron investointi tuli 1,23 eurona takaisin


Lääketeollisuuden Vieraskynä-kirjoituksessa ekonomisti Matthew Wood toteaa terveydenhuollon investointien ja lääkkeiden hyödyt sekä terveydenhuoltojärjestelmälle että potilaille: Saksassa 101 miljardin euron investointi terveydenhuoltoon tuotti seitsemässä vuodessa 123 miljardin euroa tuottoa. Woodin mukaan ”tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen löytö”.

Wood jatkaa ja tuo kirjoituksessaan esiin innovatiivisten lääkkeiden merkityksen terveydenhuollon hoitomuotojen ja ihmisten eliniän odotteelle: ”Vuosina 2000–2007 keskimääräinen elinajan odote nousi 1,7 vuotta Saksassa. Puolet tästä noususta saatiin aikaisesti hyödyntämällä uusinta lääketutkimusta ja uusia lääkkeitä.”

Näiden ja muiden vastaavien esimerkkien valossa Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksen kautta lääkekorvauksiin investoimat n. 1,3 miljardia euroa voi todella nähdä investointina eikä pakollisena kulueränä. Luku on myös syytä suhteuttaa kokonaisuuteen: vuonna 2011 terveydenhuollon kokonaiskustannukset olivat n. 17 miljardia euroa ja Kelan maksamien lääkekorvaukset olivat tuosta kokonaisuudesta 7,4 prosenttia.

Lääkekorvaukset vievät terveydenhuoltoeurosta vain 7,4 senttiä. Eli vaikka yhteiskunnan Kelan lääkekorvauksiin tekemät investoinnit lopetettaisiin kokonaan, jäisi 93 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista jäljelle. Matthew Woodin ajatuksia soveltaen voi todeta, että kokonaiskustannukset nousisivat entisestään, jos lääkekorvauksista luovuttaisiin.

Korvaukset ovat kehittyneet erittäin maltillisesti


Usein kuulee väitteen, johon valitettavasti sorruttiin myös Aamulehden jutussa, että lääkekorvaukset ovat kasvaneet voimakkaasti. Asia on ennemminkin päinvastoin: lääkekorvausten reaalikehitys on viime vuosina ollut erittäin maltillista.  Lääkemenot kasvoivat nopeasti 80- luvun lopulla ja 90-luvun puolivälissä, jolloin markkinoille tuli lukuisia uusia hoitojärjestelmää muuttaneita lääkkeitä (kuten astmalääkkeet). Nousu on sitten taittunut, mutta keskusteluissa viitataan edelleen osin jopa virheellisesti jatkuvaan ja nopeaan kustannusten kasvuun.

Lääkekorvausten reaalikehitys vuosina 2008 - 2012 oli keskimäärin -0,7 prosenttia vuodessa vuoden 2012 rahassa. Edellisellä viiden vuoden tarkastelujaksolla 2007 - 2011 reaalikehitys oli 0,3 prosenttia vuodessa (2011 rahassa). Tätä on vaikea pitää nopeana kustannusten kasvuna.

tiistai 13. elokuuta 2013

Tieteestä ja tutkimuksesta hyvinvointia

Budjettikeskustelun käynnistyminen on merkki kesälomakauden päättymisestä ja arkeen palamisestaKeskustelun perusteella voidaan todeta, että julkisen talouden tilanne onentistä huolestuttavampi ja rakenteellisten uudistusten tarve on suuri.

 

Julkinen talous on monimuotoinen kokonaisuus, jossa on erilaisia vaikeasti analysoitavia kansallisia ja kansainvälisiä riippuvuussuhteita. Jos yksinkertaisia toimenpiteitä talouden tasapainottamiseksi olisi, ne olisi otettu jo käyttöön. Monimuotoisuudestaan huolimattatalouden tasapainottaminen voidaan yksinkertaistaa siten, että nyt tarvitaan lisää tuloja ja/tai vähemmän menoja. Menokuri on ollut jo vuosia varsin tiukka ja jatkuvat säästöt sisältävät kiistattomat hyvinvointiriskit. Katse on siten käännettävä tuloihin.


Mistä löytyy kaivattuja lisätuloja? Mikä on suomalaisessa yhteiskunnassa kansainvälistä kilpailuetua tuottavaa? Luonnonvarojen varaan emme voi tulevaisuutta laskea (metsä- ja kaivosteollisuudesta huolimatta), bulkkituotantoon meillä ei työvoimakustannuksien takia ole mahdollisuuksia, eikä sijaintimme ole logistisesti paras mahdollinen.


Suomen tulee etsiä uusia kestävän kasvun aloja korvaamaan hiipuvia teollisuuden aloja.Kilpailukyvyn avain on osaamisessa. Hyvin koulutettu väestö on välttämätön, muttei riittävä ehto innovaatioille ja uusille asioille, oivalluksille ja designille, joilla voimme menestyksekkäästi kilpailla kansainvälisillä markkinoilla.


Osaavan väestön lisäksi tarvitsemme tutkimusta ja innovaatiotoimintaan kannustavan ympäristön. Se tarkoittaa sekä tutkimusta ja tuotekehitystä kannustavan säädösperustan että tiedeyhteisön ja kaupallisten innovaatiotoimijoiden uudenlaista yhteistyötä.


Minulla oli tilaisuus kuulla akatemiaprofessori Markku Kulmalan nerokasta puheenvuoroa, jonka hän sekä aloitti että päätti tutkimuksen ja tieteen tekemisen ja kansantalouden väliseen yhteyteen. Yksinkertaistaen voidaan todeta, että rahalla voidaan tehdä tiedettä, joka lisää ymmärrystä ja osaamista. Ymmärryksellä ja osaamisella saadaan aikanaan innovaatioita, joilla voidaan tehdä rahaa. Toimiessaan tämä ympyrä tuo kansantalouteen tuloja ja siten generoi hyvinvointia ja parantaa julkista taloutta.


Tutkimus ja tiede eivät tuo nopeasti lisää tuloja, eikä se ratkaise vallitsevaa talousongelmaa. Akuutin ongelman takana on taloudenrakenteen muutostarve, jossa tiede ja tutkimus ovat ratkaisevassa asemassa. Investoimalla tutkimukseen ja parantamalla sen toimintaedellytyksiä, voidaan tehdä kestäviä kansantaloutta parantavia ratkaisuja. Ja niitähän me juuri nyt tarvitsemme.


Suomessa on useita aloja, joissa tutkimuksen ja tieteen tekemisen taso on maailman luokkaa, esim. lääketieteen tietyt erityisalat. Lääketieteen tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan erityispiirteenä on se, että ne tuottavat samanaikaisesti elinkeinohyötyä sekä, parempina hoitoina, hyvinvointia ja terveyshyötyä. Toinen etu on siinä, että lääketieteellisen osaamisen kysyntä on globaalia ja kasvavaa. Jos halutaan kestävää kasvua, investointien tulee osua aloihin, joilla kysyntä on globaalia ja pikemminkin kasvavaa kuin laskee.


Tutkimuksen ja tieteen tekeminen on suomalaisen hyvinvoinnin avaimia. Kestävä talous suomenkaltaisessa hieman periferisessä ja kalliin työvoiman maassa edellyttää satsaamista korkeaan osaamiseen, hyvinvoivaan väestöön sekä tiedemyönteiseen kansalliseen politiikkaan.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Lääketeollisuus investoi Suomeen

Suomen talouden ennusteet ovat edelleen synkät. Suomen Pankin uunituore ennuste talouden kasvusta ei anna ilon aiheita. EK:n uunituoreen investointitiedustelun mukaan investoinnit ovat jääneet viime vuosina yli 10 prosenttia alle pitkän aikavälin keskiarvon ja kuluvan vuoden investoinnit alittavat viime vuoden tason. Lääketeollisuus on tarjonnut positiivisia uutisia.

Kun hyvät uutiset ovat vähissä, niin ne ovat sitäkin arvokkaampia. Lääketeollisuus on tässä kohden uinut vastavirtaan ja investoinut Suomeen merkittävästi. Esimerkiksi kansainväliset lääkeyritykset Bayer ja Eli Lilly ovat investoineet vastikään huomattavia summia Suomeen rakentamalla Turkuun tutkimus- ja tuotantolaitoksia. Uutena ja kiinnostavana toimijana on venäläinen Cytomed, joka on sijoittanut Lappeenrannassa sijaitsevaan uuteen tuotantolaitokseen 16 miljoonaa euroa.

Lääketeollisuus on globaali toimiala, joka sijoittaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen enemmän kuin mikään muu toimiala. Uuden lääkkeen kehittäminen maksaa yli miljardi euroa, joten kehitystyö edellyttää mittavia investointeja. Suomalainen korkea koulutustaso ja osaaminen ovat hyviä kilpailutekijöitä kansainvälisiä investointipäätöksiä tehtäessä. Lääketeollisuus investoi Suomessa tutkimukseen vuosittain noin 250 miljoonaa euroa, mikä on noin neljäsosa siitä mitä Ruotsiin investoidaan. Kasvun mahdollisuuksia siis on.

Suomalaisen osaamisen markkinointi ei riitä lääketeollisuuden investointien lisäämiseksi. Suomalaisen lääketieteellisen toimintaympäristön innovaatio- ja tutkimusmyönteisyyttä tulee parantaa. Lääkkeitä koskeva säätelyjärjestelmä näkee lääkealan kovin kulukeskeisesti, eikä huomio sen terveydenhuollon kehittäjäroolia eikä sen tuomia taloudellisen kasvun mahdollisuuksia. Kansallisten käytäntöjen muuttamiseksi ja toimintaympäristön kehittämiseksi on ryhdytty toimenpiteisiin ja nyt tarvitaan johdonmukaisia toimenpiteitä, jotta suomalainen tutkimusympäristö kehittyy aidosti tutkimusmyönteiseksi.

Useiden muiden toimialojen investointimahdollisuuksien ja -halujen hiipuessa lääketeollisuus voi tuottaa merkittävää taloudellista kasvua. Kasvun perustuessa tutkimukseen suomalainen osaaminen paranee entisestään, mikä parantaa osaltaan terveydenhuollon laatua.

torstai 18. huhtikuuta 2013

Lääkepolitiikka 2020 – liian tärkeä asia unohdettavaksi

Keväällä 2011 valmistuneen lääkepolitiikka 2020 -asiakirjan valmistelu alkoi alkuvuodesta 2010. Vaikka siitä on yli kolme vuotta ja toimintaympäristö on muuttunut, asiakirjan linjaukset ovat edelleen sekä tuoreita että edistävät terveydenhuollon kehitystä.

Lääkepolitiikka 2020 asiakirjassa linjattiin tulevien vuosien lääkepoliittiset tavoitteet ja hahmoteltiin toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Lääkepolitiikka 2020:n valmisteluprosessi onnistui ja siihen osallistuivat kaikki alan oleelliset toimijat. Hyvän prosessin lopputuloksena on asiakirja, jonka linjauksiin on edelleen helppo yhtyä. Hyvät linjaukset eivät riitä, jos ne eivät ohjaa käytäntöjä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineet kasvavat kasvamistaan ja ajankohtaiset säästövaatimukset ovat vaikuttaneet lääkealaan enemmän kuin lääkepolitiikan linjaukset. Koska kustannuspaineisiin voidaan vaikuttaa parhaiten investoimalla uusiin toimintatapoihin, Lääkepolitiikka 2020:n merkitys vain kasvaa. Lääkepolitiikan kehitysmyönteisyydellä saadaan aikaan kestävämmät säästöt kuin mekaanisin leikkauksin.

17.4.2013 pidetyssä Lääkefoorumissa tarkasteltiin Lääkepolitiikan 2020 toteutumista ja toimeenpanoa. Toimeenpano on käynnistynyt osin lupaavasti, mutta vasta aika näyttää, muuttuuko teoria käytännöksi. Esim. Fimean vetovastuulla olevat lääkeinformaatiostrategia ja HTA-suositus ovat lähteneet hyvin käyntiin, mutta ne ovat tavoitteen toteutumisen kannalta vielä alkumetreillä. Kun tähtäin on vuodessa 2020, vuonna 2013 saa ollakin alkumetreillä, kunhan eteneminen on määrätietoista.

Lääkepolitiikka 2020 sisältää siinä määrin monta toimenpide-esitystä, että ne on syytä priorisoida. Priorisointia puoltaa myös nopeasti muuttuva toimintaympäristö. Yksi priorisoitavista asioista on ehdottomasti lääketutkimuksen turvaaminen.

Tämä on perusteltua useasta syystä. Sitä voidaan perustella lääkehoitojen kehittymisellä ja vaikuttavimmilla lääkehoidoilla. Lääkehoitojen kehitys toimii myös palvelujärjestelmän kehityksen ajurina. Väestön ikääntyessä uusien innovatiivisten hoitomenetelmien tarve kasvaa, jotta väestön työ- ja toimintakykyä voidaan parantaa.

Suomalaisen lääketieteellisen tutkijayhteisön kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoisia ja tunnustettuja tutkimuskeskittymiä. Tutkimus tarvitsee rahoitusta ja kansainväliset lääkealan investoinnit ovat merkittävä rahoituslähde, jota tarvitaan tutkimuksen pysymiseksi Suomessa. Sillä onhan parempi että tutkijaorientoitunut lääkäri löytää lähiyhteisön Meilahdenmäeltä (Turusta, Kuopiosta, Oulusta tai Tampereelta) kuin Karoliinisesta Instituutista.

Tutkimuksen priorisoimista voidaan perustella myös sen kansantaloudellisella merkityksellä. Tutkimuksen turvin lääketeollisuutta vahvistetaan elinkeinona ja Suomeen voidaan saada korkeaa osaamista edellyttävää työllisyyttä sekä merkittäviä kansainvälisiä investointeja.

Lääkepolitiikka 2020 sisältää myös muita huomionarvoisia ja priorisoitavia asioita. Lääkepolitiikan ensimmäinen päätavoite, eli lääkehuolto on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, toteutuu puheissa vahvemmin kuin käytännössä. Siksi valmisteilla olevan lääkekorvausjärjestelmän uudistamisen ohjenuoraksi tulee ottaa se, miten lääkekorvausjärjestelmä tukee ja ohjaa hyvän hoidon toteutumista niin asiakas/potilastasolla kuin terveydenhuollon palvelujärjestelmän tasolla. Tämä sen sijaan, että mietitään miten korvauskulut saadaan minimoitua (muista vaikutuksista viis).

Lääkepolitiikka 2020 on merkittävä asiakirja ja sen pohjalta on hyvä edetä. Sen toimeenpano edellyttää pitkäjänteisyyttä ja systemaattista yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Se tarkoittaa eri tahojen sitoutumista ja joskus vähän työlästäkin intressien yhteensovittamista. Mutta yhteiskunnalliset panokset ovat tässä sen verran suuret, että työ tulee kannattamaan. Pahinta olisi unohtaa koko juttu: se on liian hyvin valmisteltu ja tärkeä unohdettavaksi.