torstai 8. joulukuuta 2011

Lääkkeet – kustannus vai investointi?

Lääkekustannukset kasvoivat muita terveydenhuollon kustannuksia nopeammin vuoteen 2005, minkä jälkeen lääkekustannusten kasvu on ollut erittäin maltillista. Vuoden 2005 jälkeen lääkekulujen kasvu on ollut vuositasolla 0,9 % muiden terveyspalvelujen kustannusten kasvaessa 4,8 %.

Leimaako vuosien takainen kustannusten kasvu lääkealaa vielä tänään, sillä lääkehoito nähdään usein vain kuluna?

Väestörakenteen muutos, julkisen talouden kestävyysvaje ja muut terveydenhuollon palvelujärjestelmään vaikuttavat muutospaineet edellyttävät koko järjestelmältä uudistumista. Suomalainen hyvinvointivaltio on murroksessa, joten kaikki keinot, joilla voidaan turvata palvelujärjestelmän tulevaisuus, tulee hyödyntää tehokkaasti.

Uudistamispotentiaalin hyödyntämiseksi lääkehoitoja on syytä tarkastella kuluerän ohella myös investointina palvelujärjestelmän uudistamiseen. Totta on, että uudet ja kehittyvät lääkehoidot ovat usein kalliita. Mutta ne ovat myös tehokkaita ja ne sekä parantavat hoitotuloksia että mahdollistavat hoitojen sisältöjen ja toimintatapojen uudistamisen.

Yhteiskunnan maksaessa merkittävän osan lääkekustannuksista sen tulee saada varmuus lääkehoidon terveyshyödystä. Hoitojen vaikuttavuuden arviointiosaamista tulee edelleen kehittää. Näin varmistutaan siitä, ettei turhia kuluja tule yhteiskunnan maksettavaksi ja että kalliskin lääke otetaan käyttöön, jos siitä on saavutettavissa terveyshyötyä.

Lääkkeet ovat siis sekä kulu että investointi ja näitä kahta elementtiä tulee tarkastella samanaikaisesti kun uusia lääkehoitoja otetaan käyttöön. Lääkehoitoa on arvioitava sen vaikuttavuuden ja potilasturvallisuuden lisäksi koko järjestelmän kehityksen kannalta. Vielä laajemmin hyvässä ja kehittyvässä lääkehoidossa ei ole kyse vain terveydenhuollon kustannuksien hallinnasta ja kehittämisestä, vaan lääkehoito vaikuttaa parhaimmillaan myönteisesti koko yhteiskuntaan parantamalla työ- ja toimintakykyä sekä ehkäisemällä ennenaikaista eläköitymistä.

Koska sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmää on pakko uudistaa, lääkehoitojen investointiulottuvuuden tulee korostua. Jos lääkkeet nähdään vain kuluna, niin kehitys pysähtyy, emmekä pysty vastaamaan hyvinvointivaltion ylläpitämisen haasteisiin.