torstai 13. lokakuuta 2011

Fimean siirto Helsingistä Kuopioon puhuttaa

Sekä valtakunnallisissa että maakuntalehdissä on ollut värikkäitä kirjoituksia Fimean alueellistamista. Keskustelun fokus on ollut aluepolitiikan järkevyydessä ja maakuntien elinvoimaisuudessa. Maakuntalehdet ovat luonnollisesti puhuneet alueellistamisen puolesta ja valtalehdet vastaan. Kärjistäen kirjoitukset voi jakaa maakunnan elinvoimaa korostaviin ja valtionhallinnon henkilöstön saatavuudesta ja osaamisen turvaamisesta huolestuneisiin kirjoituksiin.

Lääketeollisuus ei ota kantaa siihen, missä Fimean tulisi sijaita. Siitä on tehty päätös jo edellisellä hallituskaudella ja siirron toteuttaminen aikatauluineen on nykyisen hallituksen tehtävänä. Näiden ratkaisujen kanssa elämme ja toimimme.

Lääketeollisuus ottaa kuitenkin vahvasti kantaa siihen, että Fimean toiminnan on oltava asianmukaista siirrosta huolimatta sekä siirtoprosessin aikana että sen jälkeen. Fimean tulee huolehtia toimintansa laadusta ja varmistaa ettei toimintaan tule keskeytyksiä. Jos toiminnan laatu heikkenee, käsittelyajat pidentyvät tai toiminta peräti tilapäisesti keskeytyy, ongelmat näkyvät nopeasti potilaiden lääkehoitojen saatavuuden heikkenemisessä. Näin ei saa missään oloissa käydä.

Alueellistamiskeskustelu käy nyt kiivaana ja keskustelua ohjaa hallitus – oppositio asetelma ja aluepolitiikka. Tärkein asia eli Fimean toiminnan turvaaminen on kuitenkin Fimean johdon vastuulla. Näyttää siltä, että maltillisesti julkisuudessa esiintynyt Fimean johto on se taho, jota kiinnostaa ensisijaisesti toiminnan turvaaminen, sillä se ei ole osallistunut alueellistamiskeskusteluun vaan toivonut työrauhaa. Johdon keskittyminen toimintansa ylläpitämiseen vaativassa tilanteessa osoittaa, että se on tilanteen tasalla.

Voimme ja meidän tuleekin vaatia Fimean toiminnan turvaamista sijaintipaikasta riippumatta. Mutta annetaan Fimean johdolle työrauha tehtävänsä hoitamiseksi, varsinkin kun näyttää siltä, että se pystyy toimimaan hankalasta asetelmastaan huolimatta.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Tärkeää keskustelua lääkekulujen leikkaamisesta

Viime perjantain Helsingin Sanomien pääkirjoitus käsitteli lähes jokaista suomalaista koskevaa asiaa, lääkekulujen leikkaamista. Hallitusohjelma edellyttää, että valtion lääkekorvausmenoja leikataan 113 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä. Pääkirjoituksessa todetaan, että lääkekulujen leikkaus ei saa kohdentua sairaimpiin, ja että säästö tulee toteuttaa usean keinon yhdistelmänä. Olen samaa mieltä.

Julkisen talouden tilanne edellyttää, että jokainen taho osallistuu säästötalkoisiin, joten myös lääkekorvauksista joudutaan hakemaan säästöjä. Koska kyseessä on kaikkia toimialoja koskevat säästötalkoot, säästötoimet eivät saa johtaa kulujen kasvuun toisaalla.

Lääkekorvausmenojen säästöt eivät saa johtaa suomalaisten lääkehoitojen, eikä niiden kehityksen vaarantumiseen. Eivätkä ne saa johtaa terveydenhuoltomenojen kasvuun eivätkä työkyvyn heikkenemisiin. Säästöjä pitää tehdä, mutta niiden toimeenpano vaati huolellista taloudellisten ja hoidon toteutumiseen liittyvien vaikutusten arviointia. Lopputulos lienee usean eri keinon yhdistelmä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu myös lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistus, jolla on pitkällä aikavälillä suurempi merkitys kuin mainitulla säästövelvoitteella. Välittömät säästöpaineet edellyttävät yksittäisiä säästötoimia, mutta ne eivät saa jäädä irrallisiksi toimenpiteiksi. Jos halutaan eettisesti ja taloudellisesti kestäviä toimenpiteitä, tulee koko korvausjärjestelmä uudistaa. Huolellisesti valmisteltu lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen tarkoittaa ensisijaisesti potilasryhmien välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden paranemista. Lisäksi se mahdollistaa korvauskulujen paremman hallinnan. Esimerkiksi professori Jussi Huttusen jo muutama vuosi sitten ehdottamassa mallissa korvaukset perustuvat potilaan vuosikustannuksiin. Malli kohdistaisi korvauksia hallitusohjelman mukaisesti paljon lääkkeitä tarvitseville potilaille.

On tärkeää, että asiasta käydään keskustelua. Helsingin Sanomat avasi pääkirjoituksellaan vastuullisen keskustelun. Sitä on syytä jatkaa ja edelleen syventää.