maanantai 2. syyskuuta 2013

Investointi, joka maksaa itsensä takaisin

Aamulehti kirjoitti suununtaina (25.8.) lääkkeistä, ja hyvä niin. Nimittäin lääkkeitä pidetään usein itsestään selvyytenä, nehän tulevat kuin vastaukset: apteekin hyllyltä! Sunnuntain laajassa jutussa käsiteltiin tarkkaan ottaen lääketeollisuuden yhteistyötä terveydenhuollon ammattilaisten kanssa. Yhteistyö on lääketeollisuuden näkökulmasta jokapäiväistä, koska kaikissa lääkkeen elinkaaren vaiheissa tarvitaan terveydenhuollon ammattilaisten tärkeää panosta.

Terveydenhuollon ammattilaisten kanssa tehtävän yhteistyön rinnalla korostettiin lääkekorvausten merkittävää kasvua ja Kelan maksamien lääkekorvausten suuruutta. Näitä väitteitä on syytä avata hieman, totuus on hyvin erilainen.

Saksassa 1,1 euron investointi tuli 1,23 eurona takaisin


Lääketeollisuuden Vieraskynä-kirjoituksessa ekonomisti Matthew Wood toteaa terveydenhuollon investointien ja lääkkeiden hyödyt sekä terveydenhuoltojärjestelmälle että potilaille: Saksassa 101 miljardin euron investointi terveydenhuoltoon tuotti seitsemässä vuodessa 123 miljardin euroa tuottoa. Woodin mukaan ”tämä ei ole mitenkään poikkeuksellinen löytö”.

Wood jatkaa ja tuo kirjoituksessaan esiin innovatiivisten lääkkeiden merkityksen terveydenhuollon hoitomuotojen ja ihmisten eliniän odotteelle: ”Vuosina 2000–2007 keskimääräinen elinajan odote nousi 1,7 vuotta Saksassa. Puolet tästä noususta saatiin aikaisesti hyödyntämällä uusinta lääketutkimusta ja uusia lääkkeitä.”

Näiden ja muiden vastaavien esimerkkien valossa Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuksen kautta lääkekorvauksiin investoimat n. 1,3 miljardia euroa voi todella nähdä investointina eikä pakollisena kulueränä. Luku on myös syytä suhteuttaa kokonaisuuteen: vuonna 2011 terveydenhuollon kokonaiskustannukset olivat n. 17 miljardia euroa ja Kelan maksamien lääkekorvaukset olivat tuosta kokonaisuudesta 7,4 prosenttia.

Lääkekorvaukset vievät terveydenhuoltoeurosta vain 7,4 senttiä. Eli vaikka yhteiskunnan Kelan lääkekorvauksiin tekemät investoinnit lopetettaisiin kokonaan, jäisi 93 prosenttia terveydenhuollon kustannuksista jäljelle. Matthew Woodin ajatuksia soveltaen voi todeta, että kokonaiskustannukset nousisivat entisestään, jos lääkekorvauksista luovuttaisiin.

Korvaukset ovat kehittyneet erittäin maltillisesti


Usein kuulee väitteen, johon valitettavasti sorruttiin myös Aamulehden jutussa, että lääkekorvaukset ovat kasvaneet voimakkaasti. Asia on ennemminkin päinvastoin: lääkekorvausten reaalikehitys on viime vuosina ollut erittäin maltillista.  Lääkemenot kasvoivat nopeasti 80- luvun lopulla ja 90-luvun puolivälissä, jolloin markkinoille tuli lukuisia uusia hoitojärjestelmää muuttaneita lääkkeitä (kuten astmalääkkeet). Nousu on sitten taittunut, mutta keskusteluissa viitataan edelleen osin jopa virheellisesti jatkuvaan ja nopeaan kustannusten kasvuun.

Lääkekorvausten reaalikehitys vuosina 2008 - 2012 oli keskimäärin -0,7 prosenttia vuodessa vuoden 2012 rahassa. Edellisellä viiden vuoden tarkastelujaksolla 2007 - 2011 reaalikehitys oli 0,3 prosenttia vuodessa (2011 rahassa). Tätä on vaikea pitää nopeana kustannusten kasvuna.

Ei kommentteja: