Julkisen talouden tasapainottamisen tarve on kiistaton, vaikkei Suomi Etelä-Euroopan talouskurimuksessa olekaan. On helpompi sanoa, että julkinen talous tulee tasapainottaa kestävällä tavalla, kuin toteuttaa se. Hallitus on tehnyt poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa esityksensä vuoden 2013 budjetiksi (Vn 30.8.2012).
Talouden tasapainottamiseksi vuoden 2013 valtion budjettiesitys sisältää 350 milj. euron nettosäästön. Terveydenhuollon toimijoiden ja asiakkaiden näkökulmasta huomio kohdistuu lääkekorvausmenojen leikkaukseen. 103 milj. euron leikkaus on lähes kolmannes nettosäästöstä. Ei siis ihan pieni osuus. Maksajina ovat suomalainen potilas ja tutkiva lääketeollisuus.
Pitkien neuvottelujen tuloksena THL:n aloitteesta budjettiin lisättiin HPV-rokotteen sisällyttäminen rokotusohjelmaan. 1,5 miljoonan euron investoinnilla rokotusohjelmaan voidaan vähentää tehokkaasti kohdunkaulan syövän esiintyvyyttä. Tällä hetkellä siihen sairastuu vuosittain 170 – 180 naista. Näin säästetään hoitokustannusten lisäksi myös ihmishenkiä.
Säästöt saadaan laskemalla potilaiden saamaa Kela-korvausta 7 prosenttiyksiköllä ja leikkaamalla korvattavien lääkkeiden tukkuhintoja 5 prosentilla. Samaan aikaan eniten lääkkeitä käyttävien tilannetta pyritään helpottamaan alentamalla lääkkeiden maksukaton noin 50 eurolla.
Eurooppalaisessa vertailussa Suomen omavastuuosuus terveydenhuollon kokonaisuudessa on varsin korkea ja 2013 se kasvaa entisestään. Omavastuuosuuden kasvun vaikutusta tarpeellisten lääkkeiden käyttämättä jättöön on vaikea arvioida. Ei se ainakaan kavenna huolestuttavasti kasvavia terveyseroja tai lisää hoitoon sitoutumista. Säästöesityksessä on myönteistä maksukaton lasku 50 eurolla, mikä on paljon lääkkeitä tarvitseville suuri asia.
Käytännössä leikkaus kohdistuu tutkivaan lääketeollisuuteen, koska tukkuhintojen leikkaus koskee vain viitehintajärjestelmän ulkopuolisia lääkkeitä. Leikkauksen piirissä on käytännössä ainoastaan lääkkeiden alkuperäistuottajien tuotteita. Juuri ne voisivat tarjota uusia hoitovaihtoehtoja terveydenhuoltoon.
Tutkivaan lääketeollisuuteen kohdistuva leikkaus ei ole vain lääketeollisuuden ongelma, koska sillä on heijastusvaikutuksensa lääkkeiden saatavuuteen ja lääketutkimukseen ja -kehitykseen. Lääkkeiden saatavuusongelmista kärsivät ensisijaisesti potilaat. Terveydenhuollon palvelujärjestelmälle siitä koituu lisätyötä, kun potilaille joudutaan järjestämään korvaava lääkitys.
Pitkällä aikavälillä vieläkin huolestuttavampaa on lääketutkimusten väheneminen. Lääketutkimukset auttavat luomaan uusia aiempaa parempia hoitokokonaisuuksia, joilla vastataan väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Leikkaus kohdistuu terveydenhuollon siihen osaan, jossa olisi potentiaalia merkittäviin ja säästöjä tuottaviin toiminnallisiin uudistuksiin.
Budjettiesityksestä löytyy myönteisiäkin asioita.
Rokotusohjelman laajentaminen ei ollut lisäkulujen takia itsestäänselvyys. Mutta tässä päätöksenteko oli viisasta sekä tavoitteellista pitkäjänteisen ja taloudellisesti kestävän hyvinvoinnin turvaamiseksi. Näitä päätöksiä olisi hyvä nähdä jatkossakin.
