Suomesta terveysalan tutkimuksen kärkimaa

Työ- ja elinkeinoministeriö julkaisi 26.5.2014 Terveysalan kasvustrategia -raportin, jossa lääketeollisuuden ja terveysteknologian tutkimus- ja innovaatiotoiminta nähdään yhtenä ratkaisuna Suomen taloutta vaivaavaan talousahdinkoon.

Suomalaisen teollisuuden rakennemuutoksen tarve on tiedetty pitkään ja Suomen kilpailuvaltiksi on ymmärretty korkeaan osaamiseen ja tutkimukseen liittyvät alat. Nyt julkaistu strategia osoittaa, että suomalaisella terveysalalla eli lääketeollisuudessa ja terveysteknologiassa on juuri sitä osaamista, jolle maailmalla on kysyntää.

Myönteistä on se, että strategiaan ovat sitoutuneet keskeiset ministeriöt. Raportti osoittaa sekä alan menestystekijät että kipupisteet; sitä tullaan varmasti lukemaan tarkasti seuraavaa hallitusohjelmaa valmisteltaessa. Strategiaa ohjaa tahto nostaa Suomi tunnetuksi terveysalan tutkimuksen ja innovaatiotoiminnan edelläkävijänä.

Suomi tarvitsee investointeja

Lääketeollisuuden tutkimus- ja innovaatiotoiminta tuo Suomeen kipeästi kaivattuja kansainvälisiä investointeja. Investointien avulla saadaan talouden kasvua tuottavaa työtä ja toimeliaisuutta, mikä puolestaan vahvistaa edelleen osaamista ja Suomen kiinnostavuutta tutkimusmaana.

Tiede ja tutkimus ovat innovaatioiden lähde. Suomi menestyy kansainvälisillä markkinoilla vain innovatiivisilla tuotteilla.  Palaudumme kestävän kasvun tielle parantamalla tutkimus- ja innovaatiotoiminnan edellytyksiä sekä terveysalan osalta lisäämällä tutkimusmyönteisyyttä.

Miten houkutellaan investointeja?

Investointien kohdentaminen tiettyyn maahan perustuu toisaalta kansallisten markkinoiden mahdollisuuksiin ja toisaalta maan tarjoamaan erityiseen osaamiseen.

Suomen pienet markkinat eivät houkuttele investointeja, joten erottautumisen ja kiinnostuksen tulee löytyä osaamisesta ja hyvästä tutkimusympäristöstä. Huonosti toimivat ja innovaatiokielteiset markkinat ja ankara säätely vähentävät kiinnostusta investointeihin, joten pelkkä osaamisen varmistaminen ei riitä.

Mitä pitää tehdä toisin

Kasvustrategia esittää useita oivaltavia ehdotuksia suomalaisen tutkimusympäristön parantamiseksi. Lääketutkimuksen kannalta nousee esiin neljä erityisen tärkeää asiaa:

• Yliopistosairaaloiden välisen yhteistyön ja tutkimusedellytysten parantaminen.
• Kansallisten innovaatiotoiminnasta vastaavien tahojen yhteensovittaminen.
• Tutkimusyritysten rahoituskäytäntöjen kehittäminen sekä kannustimien luominen tutkimusta ja tuotekehitystä tekeville ja hankkiville yrityksille.
• Kansallisen toimintaympäristön innovaatiomyönteisyyden lisääminen parantamalla uusien ja innovatiivisten tuotteiden markkinoille pääsyä ja yleisen säätelyn joustavoittamista. 

Kasvustrategia asettaa realistisen kunnianhimoiset tavoitteet suomalaiselle terveysalan elinkeinotoiminnalle. Olisi toimialan kannalta harmillista, jos kasvustrategiassa todettuja mahdollisuuksia ei käytettäisi hyväksi. Vielä harmillisempaa se olisi kaikkien suomalaisten kannalta menetettynä taloudellisena kasvuna ja vaikuttavampana terveydenhuoltona.

Riittääkö hyvä alku korvausjärjestelmän uudistukseksi?

Lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen näyttää edistyvän. Uudistuksen keskeisimmät muutokset ovat

• 40 euron vuotuinen alkuomavastuu, josta kertyvä säästö käytetään sekä 
• peruskorvauksen nostoon että 
• vuotuisen maksukaton laskuun.

Käytännössä uudistukset tarkoittavat perusterveiden jokseenkin satunnaisten lääkemenojen nousevan vähän. Vastaavasti niiden, joiden hyvinvointi oikeasti riippuu lääkkeistä, lääkekustannukset laskevat reippaasti.

Tämä on oikein ja reilua, katsottiin sitä miltä kannalta hyvänsä.  Päätöksentekijöille on tältä osin nostettava hattua. Ratkaisussa on aidon rakenteellisen muutoksen ainekset.

Mutta riittääkö tämä? Ikävä kyllä vastaus on kliseinen: esityksen suunta on oikea, mutta se jää puolitiehen. Järjestelmä perustuu 50 vuotta sitten tehtyyn lainsäädäntöön, jonka perusteista aika on ajanut ohi. Uudistuksen on siis jatkuttava ja optimistina toivon, että nyt tehty myönteinen esitys saa jatkoa.

Lääkekorvausjärjestelmällä on ollut taipumus elää omaa elämäänsä irrallaan muusta sosiaali- ja terveydenhuollosta. Jatkossa on syytä miettiä, miten järjestelmä tukee kokonaisuutta ja lääkkeitä tarvitsevia suomalaisia.

Lääkekorvausten tarkoitus on mahdollistaa kaikille avohoidossa tarvittavat lääkkeet tulotasosta riippumatta. Hoidot kehittyvät vuosi vuodelta ja yhä vaikeampia sairauksia voidaan hoitaa menestyksellisesti sairaaloiden ulkopuolella. Tällöin korvausjärjestelmää tulee uudistaa myös siten, että kehittyvät lääkehoidot tukevat potilaiden siirtymistä kevyempään perusterveydenhuoltoon.

1960-luvulla ei osattu edes kuvitella, kuinka tehokkaita avohoitoon soveltuvia lääkkeitä tänä päivänä on olemassa. Nykyjärjestelmä ei siis kaikilta osin tue laatua parantavien ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksia laskevien hoitokäytäntöjen kehittämistä.

Terveydenhuoltolaki ja käytännössä kaikki terveydenhuollon - vanhuspalvelut mukaan lukien - kehittämislinjaukset puhuvat vahvasti ja järkiperustein avohoidon puolesta. Uusien lääkkeiden ansioista avohoitoa voidaan tehokkaasti ja turvallisesti lisätä, joten kannattaa katsoa lääkekorvausjärjestelmää jatkossa myös tuosta näkökulmasta.

Parempaa vuotta 2014

Pitkään jatkunut talousahdinko ja hallituksen vaikeus saada aikaan välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia leimasi suomalaista yhteiskuntaa vuonna 2013. Marraskuun lopulla hallituksen kertoi rakennepoliittisen ohjelman käytännön toimenpiteistä ja loppuvuodesta tutkimuslaitosten kasvuennusteet olivat enimmäkseen varovaisen myönteisiä.

Eurokriisi tuskin enää tästä syvenee ja EU:n toimet kriisin hoidossa antavat aiheen jonkinasteiselle toiveikkuudelle. Yhdysvallat näyttää palanneen kasvu-uralle ja perinteisenä maailmantalouden veturina sen voi olettaa vetävän myös Euroopan taloutta eteenpäin. EU:n sisäiset erot ja EU-kriittisten tahojen vaikutusvalta tuntuvat kasvavan, joten EU:n päätöksenteko voi vaikeutua entisestään. Unionin tuoman vakauden varaan ei voi kasvua siis laskea.

Vaikka suomalainen taantuma selittyy osin eurokriisillä, meidän talousongelmamme eivät ratkea eurokriisin helpottumisen myötä. Suomen elinkeinorakenne on osin aikansa elänyt. Väestön ikääntyminen vaikeuttaa tilannetta, kun huoltosuhde heikkenee jyrkästi. Suomen talous on taantunut kutakuinkin vuoden 2006 tasolle ja valtiontalouden jatkuvan alijäämän takia julkinen velka rikkoo pian 60 prosentin hälytysrajan suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Toisaalta uskottava rakennepoliittinen ohjelma on saatu kasaan ja työmarkkinaratkaisut ovat maltillisia ja kriisitietoisia. Vaikka objektiivisia merkkejä paremmista ajoista on niukasti, tunnelin päässä näyttää olevan valoa. Valo ei ole erityisen kirkas ja tunneli on pitkä ja kapea. Silti voimme odottaa alkaneen vuoden olevan ainakin vähän parempi ja suunnan kääntyvän kasvuun. 

Kasvu ei synny itsestään eikä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpano riitä parantamaan elinkeinoelämän kilpailukykyä. Nyt tarvitaan korkean osaamisen alojen vahvistamista, sillä Suomi pärjää vain korkean arvolisän toimialoilla, joilla innovoidaan, tehdään uusia ja erityisen vaativia asioita. Nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä, jotta korkean osaamisen alat asemoivat Suomen uudelleen ja palauttavat Suomen aseman korkean teknologian globaaleilla markkinoilla. Korkean teknologian alat kuten cleantech, terveysteknologia ja lääketeollisuus voisivat houkutella Suomeen mittavia investointeja aivan uudella tavalla, kunhan koko päätöksentekojärjestelmämme tätä tukee. Ja suoria ulkomaisia investointeja me kipeästi kaipaamme.

Ilman kohtuutonta optimistia on täysin perusteltua odottaa vuoden 2014 olevan tässä suhteessa mennyttä parempi. Mutta parempi tulevaisuus ei tule itsestään. Se edellyttää innovointia ja uusia asioita. Kansallisten politiikkavalintojen tulee tukea suomalaisen elinkeinoelämän uutta tulemista korkean osaamisen maana.