maanantai 3. lokakuuta 2011

Tärkeää keskustelua lääkekulujen leikkaamisesta

Viime perjantain Helsingin Sanomien pääkirjoitus käsitteli lähes jokaista suomalaista koskevaa asiaa, lääkekulujen leikkaamista. Hallitusohjelma edellyttää, että valtion lääkekorvausmenoja leikataan 113 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä. Pääkirjoituksessa todetaan, että lääkekulujen leikkaus ei saa kohdentua sairaimpiin, ja että säästö tulee toteuttaa usean keinon yhdistelmänä. Olen samaa mieltä.

Julkisen talouden tilanne edellyttää, että jokainen taho osallistuu säästötalkoisiin, joten myös lääkekorvauksista joudutaan hakemaan säästöjä. Koska kyseessä on kaikkia toimialoja koskevat säästötalkoot, säästötoimet eivät saa johtaa kulujen kasvuun toisaalla.

Lääkekorvausmenojen säästöt eivät saa johtaa suomalaisten lääkehoitojen, eikä niiden kehityksen vaarantumiseen. Eivätkä ne saa johtaa terveydenhuoltomenojen kasvuun eivätkä työkyvyn heikkenemisiin. Säästöjä pitää tehdä, mutta niiden toimeenpano vaati huolellista taloudellisten ja hoidon toteutumiseen liittyvien vaikutusten arviointia. Lopputulos lienee usean eri keinon yhdistelmä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu myös lääkekorvausjärjestelmän kokonaisuudistus, jolla on pitkällä aikavälillä suurempi merkitys kuin mainitulla säästövelvoitteella. Välittömät säästöpaineet edellyttävät yksittäisiä säästötoimia, mutta ne eivät saa jäädä irrallisiksi toimenpiteiksi. Jos halutaan eettisesti ja taloudellisesti kestäviä toimenpiteitä, tulee koko korvausjärjestelmä uudistaa. Huolellisesti valmisteltu lääkekorvausjärjestelmän uudistaminen tarkoittaa ensisijaisesti potilasryhmien välisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden paranemista. Lisäksi se mahdollistaa korvauskulujen paremman hallinnan. Esimerkiksi professori Jussi Huttusen jo muutama vuosi sitten ehdottamassa mallissa korvaukset perustuvat potilaan vuosikustannuksiin. Malli kohdistaisi korvauksia hallitusohjelman mukaisesti paljon lääkkeitä tarvitseville potilaille.

On tärkeää, että asiasta käydään keskustelua. Helsingin Sanomat avasi pääkirjoituksellaan vastuullisen keskustelun. Sitä on syytä jatkaa ja edelleen syventää.

Ei kommentteja: