torstai 18. huhtikuuta 2013

Lääkepolitiikka 2020 – liian tärkeä asia unohdettavaksi

Keväällä 2011 valmistuneen lääkepolitiikka 2020 -asiakirjan valmistelu alkoi alkuvuodesta 2010. Vaikka siitä on yli kolme vuotta ja toimintaympäristö on muuttunut, asiakirjan linjaukset ovat edelleen sekä tuoreita että edistävät terveydenhuollon kehitystä.

Lääkepolitiikka 2020 asiakirjassa linjattiin tulevien vuosien lääkepoliittiset tavoitteet ja hahmoteltiin toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Lääkepolitiikka 2020:n valmisteluprosessi onnistui ja siihen osallistuivat kaikki alan oleelliset toimijat. Hyvän prosessin lopputuloksena on asiakirja, jonka linjauksiin on edelleen helppo yhtyä. Hyvät linjaukset eivät riitä, jos ne eivät ohjaa käytäntöjä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuspaineet kasvavat kasvamistaan ja ajankohtaiset säästövaatimukset ovat vaikuttaneet lääkealaan enemmän kuin lääkepolitiikan linjaukset. Koska kustannuspaineisiin voidaan vaikuttaa parhaiten investoimalla uusiin toimintatapoihin, Lääkepolitiikka 2020:n merkitys vain kasvaa. Lääkepolitiikan kehitysmyönteisyydellä saadaan aikaan kestävämmät säästöt kuin mekaanisin leikkauksin.

17.4.2013 pidetyssä Lääkefoorumissa tarkasteltiin Lääkepolitiikan 2020 toteutumista ja toimeenpanoa. Toimeenpano on käynnistynyt osin lupaavasti, mutta vasta aika näyttää, muuttuuko teoria käytännöksi. Esim. Fimean vetovastuulla olevat lääkeinformaatiostrategia ja HTA-suositus ovat lähteneet hyvin käyntiin, mutta ne ovat tavoitteen toteutumisen kannalta vielä alkumetreillä. Kun tähtäin on vuodessa 2020, vuonna 2013 saa ollakin alkumetreillä, kunhan eteneminen on määrätietoista.

Lääkepolitiikka 2020 sisältää siinä määrin monta toimenpide-esitystä, että ne on syytä priorisoida. Priorisointia puoltaa myös nopeasti muuttuva toimintaympäristö. Yksi priorisoitavista asioista on ehdottomasti lääketutkimuksen turvaaminen.

Tämä on perusteltua useasta syystä. Sitä voidaan perustella lääkehoitojen kehittymisellä ja vaikuttavimmilla lääkehoidoilla. Lääkehoitojen kehitys toimii myös palvelujärjestelmän kehityksen ajurina. Väestön ikääntyessä uusien innovatiivisten hoitomenetelmien tarve kasvaa, jotta väestön työ- ja toimintakykyä voidaan parantaa.

Suomalaisen lääketieteellisen tutkijayhteisön kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että Suomessa on kansainvälisesti korkeatasoisia ja tunnustettuja tutkimuskeskittymiä. Tutkimus tarvitsee rahoitusta ja kansainväliset lääkealan investoinnit ovat merkittävä rahoituslähde, jota tarvitaan tutkimuksen pysymiseksi Suomessa. Sillä onhan parempi että tutkijaorientoitunut lääkäri löytää lähiyhteisön Meilahdenmäeltä (Turusta, Kuopiosta, Oulusta tai Tampereelta) kuin Karoliinisesta Instituutista.

Tutkimuksen priorisoimista voidaan perustella myös sen kansantaloudellisella merkityksellä. Tutkimuksen turvin lääketeollisuutta vahvistetaan elinkeinona ja Suomeen voidaan saada korkeaa osaamista edellyttävää työllisyyttä sekä merkittäviä kansainvälisiä investointeja.

Lääkepolitiikka 2020 sisältää myös muita huomionarvoisia ja priorisoitavia asioita. Lääkepolitiikan ensimmäinen päätavoite, eli lääkehuolto on osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, toteutuu puheissa vahvemmin kuin käytännössä. Siksi valmisteilla olevan lääkekorvausjärjestelmän uudistamisen ohjenuoraksi tulee ottaa se, miten lääkekorvausjärjestelmä tukee ja ohjaa hyvän hoidon toteutumista niin asiakas/potilastasolla kuin terveydenhuollon palvelujärjestelmän tasolla. Tämä sen sijaan, että mietitään miten korvauskulut saadaan minimoitua (muista vaikutuksista viis).

Lääkepolitiikka 2020 on merkittävä asiakirja ja sen pohjalta on hyvä edetä. Sen toimeenpano edellyttää pitkäjänteisyyttä ja systemaattista yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Se tarkoittaa eri tahojen sitoutumista ja joskus vähän työlästäkin intressien yhteensovittamista. Mutta yhteiskunnalliset panokset ovat tässä sen verran suuret, että työ tulee kannattamaan. Pahinta olisi unohtaa koko juttu: se on liian hyvin valmisteltu ja tärkeä unohdettavaksi.