Hyvä duuni ja hyvää duunia!

Kansainvälisen lääkeyrityksen Amgenin Suomen yhtiö voitti Great Place to Work kilpailun pienten suomalaisten yritysten sarjassa. Great Place to Work -instituutti tutkii ja palkitsee vuosittain parhaat työpaikat yli 45 maassa. Great Place to Work on maailman arvostetuin työpaikkatutkimus, eikä ko. kilpailuissa pärjää kuka vaan.

Pienten yritysten sarjassa kilpailu on kovaa. Tässä sarjassa ovat yleensä pärjänneet työyhteisöt, joissa omistajat ovat voineet rakentaa yrityksen harrastuksensa pohjalle ja jossa itsensä toteuttamismahdollisuudella on suuri merkitys.

Amgen on kalifornialaislähtöinen innovatiivinen lääkeyritys, jonka tuotevalikoimassa korostuu vakavien sairauksien kuten syövän hoito. Mutta miten erittäin säädellyillä ja julkisen talouden säästötoimenpiteiden puristuksessa olevilla markkinoilla toimiva yritys pärjää näin hyvin?

Ensinnäkin yritys on hyvin hoidettu: johtaminen on hyvää, luottamus henkilöstön ja esimiehen välillä on hyvä, toimintaprosessit ovat hiottuja ja organisaatio on sopivan matala. Näin on kuitenkin lukuisissa työpaikoissa.

Mikä sitten nosti Amgenin muiden ohi kirkkaimmille mitaleille? Voitto selittyy koko henkilökunnan työmotiivilla ja sillä hengellä, mikä syntyy kun saa tehdä arvokasta ja merkityksellistä työtä. Työtä, jolla parannetaan sairauksia ja edistetään terveyttä ja hyvää elämää. Jos tämä ei inspiroi, niin mikä sitten.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on erittäin tärkeää, että terveyttä ja hyvinvointia edistävissä tehtävissä on asialleen omistautuneita henkilöitä, joiden ajurina toimii ammatillisen kunnianhimon lisäksi halu tehdä yhteiskunnallista hyvää. Tämä on yhteinen piirre kaikille sosiaali- ja terveydenhuollon alalla toimiville niin julkisille kuin yksityisille toimijoille. Vaikka palkinto on ja kuuluu Amgenille, niin otetaan kaikki tällä alalla toimivat siitä pieni siivu itsellemme – teemmehän me kaikki merkittävää työtä.

Onnittelut Amgenille!

Lääketutkimus vipuvartena talouskasvuun

Hallituksen puolivälitarkastelussa ja maaliskuun kehysriihessä joudutaan tekemään kauaskantoisia päätöksiä. Hallituksen tehtävä ei ole helppo, sillä julkisen talouden tasapainotukseen ja talouskasvun luomiseen ei ole yksinkertaista temppua.

Pitkään jatkuneita euroalueen talousongelmia korostavat Suomen omat uniikit ongelmat eli väestön ikääntyminen ja teollisuuden rakenne. Siksi Suomen sinänsä eurooppalaisittain kelvolliset talouden tunnusluvut antavat uutta ulottuvuutta ja luovat vaatimuksia kestäville poliittisille ratkaisuille.

Valtion menot lienevät jokseenkin hyvin kurissa. Kuluvan hallituskauden tiukassa budjettiraamissa on pysytty. Ongelmaksi on muodostunut heikko tulokehitys. Mistä löytyisi se viisasten kivi, jolla parannetaan suomalaisen elinkeinoelämän kilpailukykyä, parannetaan tuottavuutta ja tehdään kestävän kasvun rakennemuutoksia elinkeinoelämään?

Vaikka menot ovatkin kurissa, hallituksen kehysraami tehtiin aikanaan sellaisen tuloennusteen mukaan, joka jälkikäteen osoittautui optimistiseksi. Jotain tarvitsee siis tehdä, jotta tulot ja menot saadaan kohdalleen. Valtion lainanoton rajat alkavat tulla vastaan.

Talouden tasapainotuksen perusta on yleensä yksinkertainen: säästetään menoissa ja kasvatetaan verotuloja. Tuskin niiltä voidaan välttyä tälläkään kertaa.

Säästöt heikentävät hyvinvointia ja veronkorotukset eivät kannusta työntekoon ja näivettävät kotimaista kysyntää. Huonosti toteutettuna molemmilla ratkaisuilla on omat negatiiviset vaikutuksensa.

Katse kasvua tuottaviin toimenpiteisiin

Kasvu onnistuu vain toimialoilla, joilla on globaalia kysyntää eikä kysynnän oleteta hiipuvan nopeasti. Suomi ei voi kilpailla bulkkituotteilla eikä edullisilla tuotantokustannuksilla tai logistisilla eduilla. Kilpailuedut nousevat korkeasta osaamisesta ja eri tieteenalojen verkostoitumisesta innovaatioita tuottaviksi yhteisöiksi. Tarvitaan globaalit ja kasvavat markkinat, josta löytyy korkeaa osaamista edellyttäviä niche-alueita, joissa suomalainen osaaminen voi loistaa.

Lääketeollisuus on globaalia ja elinkeino, joka tuottaa hyvinvointia. Lääketeollisuuden isosta globaalista kokonaisuudesta löytyy lukuisia sopivia niche-alueita, kuten tietyt tutkimuksen ja tuotekehityksen osa-alueet. Näissä suomalainen huippuosaaminen voi houkutella kansainvälisiä investointeja ja uusia tutkimuskohteita Suomeen. Kyse ei ole vain kliinisistä lääketutkimuksista, vaan uudenlaisista tutkimuskeskittymistä, joissa yhdistetään vankka lääke- ja biotieteiden perustutkimus soveltavaan tutkimukseen.

Lääketeollisuus on kestävää kasvua tuottava toimiala, joka voi toimia yhtenä ratkaisuna suomalaisen kansantalouden tasapainottamisessa. Oheishyötynä tässä olisivat tutkimuksen tuottamat terveyttä ja hyvinvointia parantavat lääkehoidot ja uudet hoitomenetelmät. Näille ikääntyvällä väestöllä on myös käyttöä.

Otetaan siis lääketeollisuus ja erityisesti lääketutkimus ja tuotekehitys suomalaisen kasvun tekijäksi.

Päätöksillä on seurauksensa

Sanonta - tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa - on totta. Ikävä kyllä se toimii myös toisin päin, jos tänään ei tutkita, niin huomenna ei hoideta.

Raja tulee vastaan

Lääkkeet ovat olleet 1990-luvun lopulta alkaen keskeisin terveydenhuollon säästökohde. Toistuvat ja erityisesti alkuperäislääkkeisiin kohdistuvat leikkaukset ovat heikentäneet lääkealan toimintaedellytyksiä siinä määrin, että säästöjen kielteiset seuraukset alkavat olla säästöjä suuremmat. Tuoreimmat säästöt astuvat voimaan ensi vuoden helmikuussa, kun lääkkeiden tukkuhintoja leikataan 5 prosentilla. 

Säästöpäätöstä tehtäessä oli hyvin tiedossa, että leikkauksen takia lääkkeitä voidaan joutua poistamaan Kela-korvausten piiristä. Vaikka lääkeyritykset ovat pyrkineet pitämään lääkkeet korvattavina, poistuu 46 lääkevalmistetta (122 pakkausmuotoa) korvattavuudesta. Dramaattisia tilanteita ei ole luvassa, mutta pois vedettyjen lääkkeiden tilalle tulee hankkia korvaava lääkitys. Muuten potilas joutuu maksamaan lääkityksensä kokonaan itse, ilman Kela-korvausta. Kustannusten siirtäminen potilaiden vastuulle lisää terveyseroja, jotka ovat Suomessa jo nyt huomattavan suuret.

Leikkauksen vaikutukset eivät rajoitu helmikuun alkuun. Saatamme nähdä uusia irtisanomisia korvattavuudesta kevään kuluessa. Joudumme varautumaan lääkevalikoiman kaventumiseen ja siitä aiheutuviin haittoihin potilaille ja terveyspalveluille. Raja on tullut vastaan ja säästöjen riskit toteutuvat.

Lääkkeet osa terveydenhuollon kehitystä

Haitta ei koske vain lääkkeiden saatavuutta. Kyse on myös siitä saadaanko lääkehoidot kytkettyä osaksi terveydenhuoltoa ja potilaan hoitokokonaisuutta. Vallitseva kulukeskeinen ajattelu ei tätä tue.

Lääkehoitojen kehittyessä hoitomenetelmät ovat harpanneet eteenpäin ja ovat aikaisempaa tehokkaampia ja edullisimpia. Potilaan näkökulmasta merkittävää on paremman ja vaikuttavamman hoidon tuoma hyvinvointi. Ikääntyvässä yhteiskunnassa työ- ja toimintakyvyn parantuminen on merkityksellistä.  Kehittyvillä lääkehoidoilla ehkäistään ennenaikaista eläköitymistä ja lisätään väestön toimintakykyä. 

Leikkauksia valmisteltaessa lääkkeitä on arvioitu vain kustannuksina. Lääkekehityksen hyötyjä ei ole otettu huomioon ja lääkekehityksen edellytykset on vaarannettu. Säästöjen taloudellinen hyöty on pienempi kuin säästöstä aiheutuvat haitat potilaille ja terveydenhuollon palveluille.

Väestön ikääntyminen ja julkisen talouden velkaantuminen on vaikea yhtälö. Mekaanisesti toteutetut menoleikkaukset karsivat kyllä kuluja. Leikkaukset eivät kuitenkaan kannusta eivätkä ohjaa järjestelmää muutoksiin, joilla uusien toimintatapojen ansioista kyettäisiin vastamaan tuleviin palvelutarpeisiin tehokkaasti ja vaikuttavasti – olemassa olevin varoin.

Kehitys edellyttää tutkimusta

Terveydenhuollon toimintojen kehitys edellyttää tutkimusta. Vain tieteellisen tutkimusnäytön avulla voidaan terveydenhuollon toimintaa kehittää tulevaisuuden vaatimusten mukaisesti. Mekaaniset leikkaukset vaikuttavat epäsuorasti tutkimukseen, joten säästötoimi tosiasiallisesti leikkaa tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia.

Lääketutkimus on vähentynyt Suomessa. Syynä ovat olleet lääketieteellisen tutkimusympäristöön kohdentuneet säästöt ja lääkealan toimijoiden heikentyneet toimintaedellytykset. Toistuvien leikkausten takia Suomi ei ole kovin kiinnostava maa tutkimusinvestointien näkökulmasta.

Suomessa on kuitenkin erittäin korkeatasoista tutkimusta, mutta kansalliset linjaukset eivät tue hyvää tutkimusympäristöä. Näiden syiden takia tuoreimman hintaleikkauksen kielteinen merkitys tutkimusedellytyksiin on korostuneen suuri. 

Sanonta - tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa - on totta. Ikävä kyllä se toimii myös toisin päin, jos tänään ei tukita, niin huomenna ei hoideta. 

Tien valinta edessä 

Pitkään jatkuneilla ja hallituspohjasta riippumattomilla säästöillä on seurauksensa, jotka näkyvät nyt lääkkeiden saatavuuden heikentymisenä. Se on konkreettinen haitta potilaan hyvän hoidon toteutumiselle.

Epäsuorasti se näkyy myös lääketutkimuksen ja kehityksen vähentymisenä. Kehitysedellytysten vähentymisen seuraukset ovat dramaattiset, kun maailman muutoksen ei voida kunnolla vastata.

Vaikka säästöjen haitat ovat jo suuremmat kuin hyödyt, peli ei ole menetetty. 

Jos emme valitse uutta suuntaa, ajaudumme tilanteeseen, jossa kehitys pysähtyy, lääkevalikoima kaventuu kaventumistaan ja suomalainen hyvä terveydenhuoltojärjestelmä taantuu peruuttamattomasti.

Voimme myös valita toisin ja katsoa lääkehoitoja osana terveydenhuoltoa. Näin lääkehoidon kulut suhteutetaan niistä aiheutuvaan hyötyyn terveydenhuollolle ja muulle yhteiskunnalle ja ymmärrämme, että uusi lääke on usein hintansa väärtti.

Kulukeskeisen ajattelun asemesta tarvitaan yhteistä ymmärrystä ja tahtoa, jotta näemme terveydenhuollon ja lääketieteellisen tutkimuksen arvon myös pitkällä aikavälillä.

Yhteistyöstä on hyötyä

Lääkäreiden ja lääketeollisuuden välinen yhteistyö kiinnostaa. Viimeksi lääkäreiden sidonnaisuuksia käsitteli Helsingin Sanomat (HS 25.10.), joka oli selvittänyt Käypä hoito -suosituksia valmistelevien lääkäreiden sidonnaisuudet lääkeyrityksiin.

Lääkärit, lääketeollisuus ja suomalainen yhteiskunta toimivat tiiviissä yhteistyössä. Lääketeollisuus tutkii ja kehittää uusia lääkkeitä, jotka ovat aikaisempaa parempia ja turvallisempia. Uudet lääkkeet mahdollistavat lääketieteellisten hoitojen kehittämisen ja suomalaisten työ- ja toimintakyvyn kohentumisen.

Ilman yhteistyötä ei lääkehoitojen kehittämisen saralla päästäisi puusta pitkälle.

Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja lääkäri Laura Räty kirjoitti syyskuussa nettisivujemme Vieraskynä-kirjoituksessaan yhteistyön merkityksestä. Rädyn mielestä julkisen terveydenhuollon etu on, että lääkärit saavat tietoa uusista lääkkeistä. Saamaansa tietoa lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät tukeakseen parhaalla mahdollisella tavalla potilaiden hoidon onnistumista.

Avoimuus lisää luottamusta

Avoimuus on jo itsessään arvo. Sen lisäksi sidonnaisuudet tehdään julkisiksi, jotta sidonnaisuudet eivät ohjaisi toimintaa ja jääviyskysymykset ovat hallinnassa. Sidonnaisuuksia syntyy hyvin erilaisten tilanteiden kautta.

Lääkeyritysten näkökulmasta yhteistyön tekemiselle on useita syitä. Esimerkkeinä voi mainita:

• Yritykset haluavat saada suomalaisia lääketieteen huippuammattilaisia kouluttajiksi omiin koulutustilaisuuksiinsa
• Yritykset voivat tarjota suomalaisille lääkäreille mahdollisuuden pysyä mukana lääketutkimuksen kansainvälisessä kehityksessä

Tietysti lääkeyhtiöt haluavat myös saada omien lääketutkimustensa vastuulääkäreiksi parhaita asiantuntijoita.

Näiden sidonnaisuuksien ilmoittaminen ja niistä kertominen on siis kaikkien osapuolten etu. Tavoitteena on lisätä lääkäreiden ja lääketeollisuuden välisen yhteistyön yleistä hyväksyttävyyttä ja toiminnan läpinäkyvyyttä.

Valtio antaa ja ottaa vuoden 2013 budjettiesityksessään - lähinnä kuitenkin ottaa

Julkisen talouden tasapainottamisen tarve on kiistaton, vaikkei Suomi Etelä-Euroopan talouskurimuksessa olekaan. On helpompi sanoa, että julkinen talous tulee tasapainottaa kestävällä tavalla, kuin toteuttaa se. Hallitus on tehnyt poikkeuksellisen vaikeassa tilanteessa esityksensä vuoden 2013 budjetiksi (Vn 30.8.2012).

Talouden tasapainottamiseksi vuoden 2013 valtion budjettiesitys sisältää 350 milj. euron nettosäästön. Terveydenhuollon toimijoiden ja asiakkaiden näkökulmasta huomio kohdistuu lääkekorvausmenojen leikkaukseen. 103 milj. euron leikkaus on lähes kolmannes nettosäästöstä. Ei siis ihan pieni osuus. Maksajina ovat suomalainen potilas ja tutkiva lääketeollisuus.

Pitkien neuvottelujen tuloksena THL:n aloitteesta budjettiin lisättiin HPV-rokotteen sisällyttäminen rokotusohjelmaan. 1,5 miljoonan euron investoinnilla rokotusohjelmaan voidaan vähentää tehokkaasti kohdunkaulan syövän esiintyvyyttä.  Tällä hetkellä siihen sairastuu vuosittain 170 – 180 naista. Näin säästetään hoitokustannusten lisäksi myös ihmishenkiä.

Säästöt saadaan laskemalla potilaiden saamaa Kela-korvausta 7 prosenttiyksiköllä ja leikkaamalla korvattavien lääkkeiden tukkuhintoja 5 prosentilla. Samaan aikaan eniten lääkkeitä käyttävien tilannetta pyritään helpottamaan alentamalla lääkkeiden maksukaton noin 50 eurolla.
Eurooppalaisessa vertailussa Suomen omavastuuosuus terveydenhuollon kokonaisuudessa on varsin korkea ja 2013 se kasvaa entisestään. Omavastuuosuuden kasvun vaikutusta tarpeellisten lääkkeiden käyttämättä jättöön on vaikea arvioida. Ei se ainakaan kavenna huolestuttavasti kasvavia terveyseroja tai lisää hoitoon sitoutumista. Säästöesityksessä on myönteistä maksukaton lasku 50 eurolla, mikä on paljon lääkkeitä tarvitseville suuri asia.

Käytännössä leikkaus kohdistuu tutkivaan lääketeollisuuteen, koska tukkuhintojen leikkaus koskee vain viitehintajärjestelmän ulkopuolisia lääkkeitä. Leikkauksen piirissä on käytännössä ainoastaan lääkkeiden alkuperäistuottajien tuotteita. Juuri ne voisivat tarjota uusia hoitovaihtoehtoja terveydenhuoltoon.

Tutkivaan lääketeollisuuteen kohdistuva leikkaus ei ole vain lääketeollisuuden ongelma, koska sillä on heijastusvaikutuksensa lääkkeiden saatavuuteen ja lääketutkimukseen ja -kehitykseen. Lääkkeiden saatavuusongelmista kärsivät ensisijaisesti potilaat. Terveydenhuollon palvelujärjestelmälle siitä koituu lisätyötä, kun potilaille joudutaan järjestämään korvaava lääkitys.

Pitkällä aikavälillä vieläkin huolestuttavampaa on lääketutkimusten väheneminen. Lääketutkimukset auttavat luomaan uusia aiempaa parempia hoitokokonaisuuksia, joilla vastataan väestön ikääntymisen tuomiin haasteisiin. Leikkaus kohdistuu terveydenhuollon siihen osaan, jossa olisi potentiaalia merkittäviin ja säästöjä tuottaviin toiminnallisiin uudistuksiin.

Budjettiesityksestä löytyy myönteisiäkin asioita.

Rokotusohjelman laajentaminen ei ollut lisäkulujen takia itsestäänselvyys. Mutta tässä päätöksenteko oli viisasta sekä tavoitteellista pitkäjänteisen ja taloudellisesti kestävän hyvinvoinnin turvaamiseksi. Näitä päätöksiä olisi hyvä nähdä jatkossakin.

Säästöjä lääkkeillä vai lääkkeistä?

Euroopan talouskriisi jatkuu vakavana, eikä sen vaatimista toimenpiteistä ole päästy EU –tasolla yksimielisyyteen. Yhtäältä tarvitaan ankaraa kulukuria julkisen talouden tasapainottamiseksi ja toisaalta toimia, jolla luodaan talouskasvua. Näiden kahden tavoitteen yhteensovittaminen on vaikeaa.

Pitkän aikavälin kasvu toteutuu vain uusien innovaatioiden ja uuden kehittämisen avulla. Suomen ja Euroopan on löydettävä uusia kilpailuetuja maailmanmarkkinoilla, sillä menneisyyden menestystekijät eivät takaa tulevaisuuden menestystä.

Säästötoimet ilman rakenteellisia muutoksia tuovat lyhytaikaista hyötyä. Jos säästötoimet kuristavat kehityspotentiaalia, hyöty kääntyy nopeasti itseään vastaan ja on yhteiskunnalle haitallinen.

Lääkkeet ovat hyvä esimerkki säästötoimien ja kehitystyön välisen tasapainon tärkeydestä. Lääketeollisuus on vastannut kokoaan suuremmasta osuudesta terveydenhuollon säästöjä.

Vaikka lääkkeistä säästäminen on eurooppalainen ilmiö, Suomessa säästöt ovat olleet korostuneen suuria ja keskittyneet kurittamaan nimenomaan tutkivaa lääketeollisuutta koko 2000-luvun.

Eurooppa on ollut lääketeollisuuden ja -tutkimuksen johtaja suurten investointien ja merkittävän osaamispääoman ansioista. Tutkimus on nyt siirtynyt nopeasti pois Euroopasta erityisesti Aasiaan.

Tämä on harmillista ja yhteiskunnalle haitallisista, sillä lääketeollisuus synnyttää kasvua ja hyvinvointia kahdella tavalla:  

• Lääketeollisuus lisää väestön terveyttä ja toimintakykyä, parantaa työkykyä ja työvoiman tuottavuutta sekä siirtää eläköitymistä.
• Toiseksi lääketeollisuus tuo korkean osaamisen työpaikkoja, investointeja ja on merkittävä tekijä lääketieteen osaamisen kehittymiselle. 

Tutkivaan lääketeollisuuteen kohdistuneet säästötoimet ovat vähentäneet Suomen houkuttelevuutta lääketutkimusmaana. Samalla ne ovat antaneet viestin tutkimus- ja innovaatiokielteisestä maasta. Näin säästöt kääntyvät itseään vastaan: lääketutkimus vähenee entisestään ja sen myötä menetetään osa lääketeollisuuden panoksesta koko terveydenhuollon kehityspotentiaaliin sekä mahdollisuudet saada huomattavia investointeja Suomeen.

Jotta tutkimuksen väheneminen kyetään pysäyttämään, Suomi ja Eurooppa tarvitsevat uudenlaista innovaatio- ja terveyspolitiikkaa. Julkisen talouden säästöt ovat välttämättömiä, mutta lääkkeistä säästäminen sisältää merkittäviä riskejä sekä lääketutkimuksen että koko terveydenhuollon rapautumisesta. Erityisesti nyt talouskurimuksen keskellä on hyvä nähdä lääkkeet investointina tulevaisuuteen ja hyvinvointiin ja että lääkkeillä saadaan aikaan huomattavasti enemmän yhteiskunnallista hyötyä kuin lääkkeistä säästämällä.

Pientä pintaremonttia?

Kevät ja kesän odotus merkitsevät useille paluuta kesäisen harrastuksen tai elämäntavan pariin. Kuka hoitaa puutarhaa, kuka remontoi kesämökkiä ja kuka vaihtaa auton polku- tai moottoripyörään. Itselleni kevät tältä osin merkitsee veneen kunnostusta ja valmistautumista merellä oloon.

Minulla on vanha vene – nk. klassikkovene. Veneilyyn höynähtäneet tietävät, että se tarkoittaa säännöllistä kunnostusta, jotta vene pysyy samannäköisenä kuin valmistusvuotenaan. Veneeseen voidaan lisätä uutta tekniikkaa kuten navigointilaitteita ja sähkövinssit. Mutta ne eivät saa näkyä ulospäin, eikä veneen ulkoasu saa muuttua.

Muuttumattomuus ja alkuperäisen muodon pysyvyys ei ole kaikissa asioissa hyve. On vaikea ymmärtää, miksi tietyistä olemassa olevista sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista halutaan pitää kiinni maailman muuttuessa ympärillä. Lääkekorvausjärjestelmä on hyvä esimerkki aikansa eläneestä rakenteesta. Vaikka se ei vastaa nykytarpeita, sitä on klassikkoveneen tavoin pidetty vuodesta toiseen muuttumattomana.

Voimassa oleva lääkekorvausjärjestelmä perustuu 1960 -luvun lainsäädäntöön ja kansanterveyskysymyksiin. Vaikka väestön sairastavuus on muuttunut ja lääkehoitojen mahdollisuudet ovat täysin erilaiset, järjestelmän perusrakenne on pysynyt ennallaan.

Nykyjärjestelmä ei kohtele väestöä yhdenvertaisesti, vaan hierarkisoi väestön hoidettavan sairauden mukaan. Hoidettavasta sairaudesta riippuu lääkekorvauksen taso, eikä sitä voida pitää oikeudenmukaisena eikä reiluna.

Tämän lisäksi nykyjärjestelmä on hallinnollisesti työläs. Hallinnollista taakkaa kuvaa hyvin se, että potilaan oikean korvausluokan määrittämistä (siis sitä kuinka monta prosenttia hän saa takaisin lääkekuluistaan) varten tarvitaan noin 50 lääkärityövuotta kirjoittamaan B-todistuksia. Se on melkoinen työmäärä lääkäripulasta kärsivässä maassa - ja täysin ilman terveyshyötyä.

Hallinnollinen raskaus johtaa myös siihen, että uudet lääkkeet tulevat hitaasti järjestelmän piiriin. Suomessa saattaa olla useamman vuoden viive ennen kuin uudet ja tehokkaammat lääkkeet tulevat laajamittaisesti käyttöön eli paremmat hoitotulokset viivästyvät järjestelmän kankeuden takia.

Järjestelmän uudistamisen tarve on ilmeinen ja sen uudistamisesta varten on 2000 -luvulla koottu useampi työryhmä. Uudistamispaineista ja -esityksistä huolimatta, se on pysynyt perusperiaatteiltaan muuttumattomana, sitä on hoidettu kuin vanhaa ja rakasta venettä: pieniä uudistuksia on tehty, kuluneita kohtia korjattu ja uusia pieniä osia muutettu vanhaa pieteetillä kunnioittaen.

Lääkekorvausjärjestelmän uudistamista varten sosiaali- ja terveysministeri on asettanut laaja-alaisen työryhmän, jonka tulee tehdä kuluvan loppuun mennessä esityksensä järjestelmän uudistamiseksi. Nyt täytyy siis tehdä päätös jatkammeko vanhan korjaamista vai teemmekö rakenteellisia muutoksia. Eli siirrymmekö uuteen aikakauteen, kuten aikanaan kauppalaivasto siirtyi purjeista höyryyn. Purjelaivat ovat kauniita, mutta höyrylaiva on nopeampi ja selviää vähemmällä miehistöllä.

Olemme nyt vastaavan kysymyksen edessä – halutaanko ottaa uudet toimintatavat ja mahdollisuudet käyttöön vai jäämmekö vanhentuneen järjestelmän vangiksi. Vanhan kunnostaminen on täysin mahdollista, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että nykyjärjestelmä on aikansa elänyt. Nykyjärjestelmää voi hioa ja lakata kuin veneen puuosia – vuodesta toiseen. Klassikkoveneiden kohdalla pätevät eri lainalaisuudet kuin terveydenhuollon rakenteissa - jälkimmäisen osalta tarvitaan kokonaan uusi malli ja toimintatapa.