Parempaa vuotta 2014

Pitkään jatkunut talousahdinko ja hallituksen vaikeus saada aikaan välttämättömiä rakenteellisia uudistuksia leimasi suomalaista yhteiskuntaa vuonna 2013. Marraskuun lopulla hallituksen kertoi rakennepoliittisen ohjelman käytännön toimenpiteistä ja loppuvuodesta tutkimuslaitosten kasvuennusteet olivat enimmäkseen varovaisen myönteisiä.

Eurokriisi tuskin enää tästä syvenee ja EU:n toimet kriisin hoidossa antavat aiheen jonkinasteiselle toiveikkuudelle. Yhdysvallat näyttää palanneen kasvu-uralle ja perinteisenä maailmantalouden veturina sen voi olettaa vetävän myös Euroopan taloutta eteenpäin. EU:n sisäiset erot ja EU-kriittisten tahojen vaikutusvalta tuntuvat kasvavan, joten EU:n päätöksenteko voi vaikeutua entisestään. Unionin tuoman vakauden varaan ei voi kasvua siis laskea.

Vaikka suomalainen taantuma selittyy osin eurokriisillä, meidän talousongelmamme eivät ratkea eurokriisin helpottumisen myötä. Suomen elinkeinorakenne on osin aikansa elänyt. Väestön ikääntyminen vaikeuttaa tilannetta, kun huoltosuhde heikkenee jyrkästi. Suomen talous on taantunut kutakuinkin vuoden 2006 tasolle ja valtiontalouden jatkuvan alijäämän takia julkinen velka rikkoo pian 60 prosentin hälytysrajan suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Toisaalta uskottava rakennepoliittinen ohjelma on saatu kasaan ja työmarkkinaratkaisut ovat maltillisia ja kriisitietoisia. Vaikka objektiivisia merkkejä paremmista ajoista on niukasti, tunnelin päässä näyttää olevan valoa. Valo ei ole erityisen kirkas ja tunneli on pitkä ja kapea. Silti voimme odottaa alkaneen vuoden olevan ainakin vähän parempi ja suunnan kääntyvän kasvuun. 

Kasvu ei synny itsestään eikä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpano riitä parantamaan elinkeinoelämän kilpailukykyä. Nyt tarvitaan korkean osaamisen alojen vahvistamista, sillä Suomi pärjää vain korkean arvolisän toimialoilla, joilla innovoidaan, tehdään uusia ja erityisen vaativia asioita. Nyt tarvitaan rohkeita päätöksiä, jotta korkean osaamisen alat asemoivat Suomen uudelleen ja palauttavat Suomen aseman korkean teknologian globaaleilla markkinoilla. Korkean teknologian alat kuten cleantech, terveysteknologia ja lääketeollisuus voisivat houkutella Suomeen mittavia investointeja aivan uudella tavalla, kunhan koko päätöksentekojärjestelmämme tätä tukee. Ja suoria ulkomaisia investointeja me kipeästi kaipaamme.

Ilman kohtuutonta optimistia on täysin perusteltua odottaa vuoden 2014 olevan tässä suhteessa mennyttä parempi. Mutta parempi tulevaisuus ei tule itsestään. Se edellyttää innovointia ja uusia asioita. Kansallisten politiikkavalintojen tulee tukea suomalaisen elinkeinoelämän uutta tulemista korkean osaamisen maana.