Raja tulee vastaan
Lääkkeet ovat olleet 1990-luvun lopulta alkaen keskeisin terveydenhuollon säästökohde. Toistuvat ja erityisesti alkuperäislääkkeisiin kohdistuvat leikkaukset ovat heikentäneet lääkealan toimintaedellytyksiä siinä määrin, että säästöjen kielteiset seuraukset alkavat olla säästöjä suuremmat. Tuoreimmat säästöt astuvat voimaan ensi vuoden helmikuussa, kun lääkkeiden tukkuhintoja leikataan 5 prosentilla.
Säästöpäätöstä tehtäessä oli hyvin tiedossa, että leikkauksen takia lääkkeitä voidaan joutua poistamaan Kela-korvausten piiristä. Vaikka lääkeyritykset ovat pyrkineet pitämään lääkkeet korvattavina, poistuu 46 lääkevalmistetta (122 pakkausmuotoa) korvattavuudesta. Dramaattisia tilanteita ei ole luvassa, mutta pois vedettyjen lääkkeiden tilalle tulee hankkia korvaava lääkitys. Muuten potilas joutuu maksamaan lääkityksensä kokonaan itse, ilman Kela-korvausta. Kustannusten siirtäminen potilaiden vastuulle lisää terveyseroja, jotka ovat Suomessa jo nyt huomattavan suuret.
Leikkauksen vaikutukset eivät rajoitu helmikuun alkuun. Saatamme nähdä uusia irtisanomisia korvattavuudesta kevään kuluessa. Joudumme varautumaan lääkevalikoiman kaventumiseen ja siitä aiheutuviin haittoihin potilaille ja terveyspalveluille. Raja on tullut vastaan ja säästöjen riskit toteutuvat.
Lääkkeet osa terveydenhuollon kehitystä
Haitta ei koske vain lääkkeiden saatavuutta. Kyse on myös siitä saadaanko lääkehoidot kytkettyä osaksi terveydenhuoltoa ja potilaan hoitokokonaisuutta. Vallitseva kulukeskeinen ajattelu ei tätä tue.
Lääkehoitojen kehittyessä hoitomenetelmät ovat harpanneet eteenpäin ja ovat aikaisempaa tehokkaampia ja edullisimpia. Potilaan näkökulmasta merkittävää on paremman ja vaikuttavamman hoidon tuoma hyvinvointi. Ikääntyvässä yhteiskunnassa työ- ja toimintakyvyn parantuminen on merkityksellistä. Kehittyvillä lääkehoidoilla ehkäistään ennenaikaista eläköitymistä ja lisätään väestön toimintakykyä.
Leikkauksia valmisteltaessa lääkkeitä on arvioitu vain kustannuksina. Lääkekehityksen hyötyjä ei ole otettu huomioon ja lääkekehityksen edellytykset on vaarannettu. Säästöjen taloudellinen hyöty on pienempi kuin säästöstä aiheutuvat haitat potilaille ja terveydenhuollon palveluille.
Väestön ikääntyminen ja julkisen talouden velkaantuminen on vaikea yhtälö. Mekaanisesti toteutetut menoleikkaukset karsivat kyllä kuluja. Leikkaukset eivät kuitenkaan kannusta eivätkä ohjaa järjestelmää muutoksiin, joilla uusien toimintatapojen ansioista kyettäisiin vastamaan tuleviin palvelutarpeisiin tehokkaasti ja vaikuttavasti – olemassa olevin varoin.
Kehitys edellyttää tutkimusta
Terveydenhuollon toimintojen kehitys edellyttää tutkimusta. Vain tieteellisen tutkimusnäytön avulla voidaan terveydenhuollon toimintaa kehittää tulevaisuuden vaatimusten mukaisesti. Mekaaniset leikkaukset vaikuttavat epäsuorasti tutkimukseen, joten säästötoimi tosiasiallisesti leikkaa tulevaisuuden kehitysmahdollisuuksia.
Lääketutkimus on vähentynyt Suomessa. Syynä ovat olleet lääketieteellisen tutkimusympäristöön kohdentuneet säästöt ja lääkealan toimijoiden heikentyneet toimintaedellytykset. Toistuvien leikkausten takia Suomi ei ole kovin kiinnostava maa tutkimusinvestointien näkökulmasta.
Suomessa on kuitenkin erittäin korkeatasoista tutkimusta, mutta kansalliset linjaukset eivät tue hyvää tutkimusympäristöä. Näiden syiden takia tuoreimman hintaleikkauksen kielteinen merkitys tutkimusedellytyksiin on korostuneen suuri.
Sanonta - tämän päivän tutkimus on huomisen hoitoa - on totta. Ikävä kyllä se toimii myös toisin päin, jos tänään ei tukita, niin huomenna ei hoideta.
Tien valinta edessä
Pitkään jatkuneilla ja hallituspohjasta riippumattomilla säästöillä on seurauksensa, jotka näkyvät nyt lääkkeiden saatavuuden heikentymisenä. Se on konkreettinen haitta potilaan hyvän hoidon toteutumiselle.
Epäsuorasti se näkyy myös lääketutkimuksen ja kehityksen vähentymisenä. Kehitysedellytysten vähentymisen seuraukset ovat dramaattiset, kun maailman muutoksen ei voida kunnolla vastata.
Vaikka säästöjen haitat ovat jo suuremmat kuin hyödyt, peli ei ole menetetty.
Jos emme valitse uutta suuntaa, ajaudumme tilanteeseen, jossa kehitys pysähtyy, lääkevalikoima kaventuu kaventumistaan ja suomalainen hyvä terveydenhuoltojärjestelmä taantuu peruuttamattomasti.
Voimme myös valita toisin ja katsoa lääkehoitoja osana terveydenhuoltoa. Näin lääkehoidon kulut suhteutetaan niistä aiheutuvaan hyötyyn terveydenhuollolle ja muulle yhteiskunnalle ja ymmärrämme, että uusi lääke on usein hintansa väärtti.
Kulukeskeisen ajattelun asemesta tarvitaan yhteistä ymmärrystä ja tahtoa, jotta näemme terveydenhuollon ja lääketieteellisen tutkimuksen arvon myös pitkällä aikavälillä.
