Pitkän aikavälin kasvu toteutuu vain uusien innovaatioiden ja uuden kehittämisen avulla. Suomen ja Euroopan on löydettävä uusia kilpailuetuja maailmanmarkkinoilla, sillä menneisyyden menestystekijät eivät takaa tulevaisuuden menestystä.
Säästötoimet ilman rakenteellisia muutoksia tuovat lyhytaikaista hyötyä. Jos säästötoimet kuristavat kehityspotentiaalia, hyöty kääntyy nopeasti itseään vastaan ja on yhteiskunnalle haitallinen.
Lääkkeet ovat hyvä esimerkki säästötoimien ja kehitystyön välisen tasapainon tärkeydestä. Lääketeollisuus on vastannut kokoaan suuremmasta osuudesta terveydenhuollon säästöjä.
Vaikka lääkkeistä säästäminen on eurooppalainen ilmiö, Suomessa säästöt ovat olleet korostuneen suuria ja keskittyneet kurittamaan nimenomaan tutkivaa lääketeollisuutta koko 2000-luvun.
Eurooppa on ollut lääketeollisuuden ja -tutkimuksen johtaja suurten investointien ja merkittävän osaamispääoman ansioista. Tutkimus on nyt siirtynyt nopeasti pois Euroopasta erityisesti Aasiaan.
Tämä on harmillista ja yhteiskunnalle haitallisista, sillä lääketeollisuus synnyttää kasvua ja hyvinvointia kahdella tavalla:
- Lääketeollisuus lisää väestön terveyttä ja toimintakykyä, parantaa työkykyä ja työvoiman tuottavuutta sekä siirtää eläköitymistä.
- Toiseksi lääketeollisuus tuo korkean osaamisen työpaikkoja, investointeja ja on merkittävä tekijä lääketieteen osaamisen kehittymiselle.
Jotta tutkimuksen väheneminen kyetään pysäyttämään, Suomi ja Eurooppa tarvitsevat uudenlaista innovaatio- ja terveyspolitiikkaa. Julkisen talouden säästöt ovat välttämättömiä, mutta lääkkeistä säästäminen sisältää merkittäviä riskejä sekä lääketutkimuksen että koko terveydenhuollon rapautumisesta. Erityisesti nyt talouskurimuksen keskellä on hyvä nähdä lääkkeet investointina tulevaisuuteen ja hyvinvointiin ja että lääkkeillä saadaan aikaan huomattavasti enemmän yhteiskunnallista hyötyä kuin lääkkeistä säästämällä.
