keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Ovatko työkalut kunnossa?

Vuoden 2012 Lääkäripäivät olivat antoisat; hyviä keskusteluja käytiin varsinaisten lääketieteellisten kysymysten ohella mm. lääkärin etiikasta ja autonomiasta, terveyspalvelujen rakennemuutoksesta ja johtamisesta. Myös terveydenhuollon hullut vuodet saivat oman määritelmänsä.


Lääke on lääkärin keskeinen työkalu

Sekä lääketieteellisissä että järjestelmää koskevissa keskusteluissa todettiin useassa yhteydessä, että lääkkeet ovat lääkärin keskeisimpiä työkaluja. Hyvän ja terveyshyötyä potilaalle tuottavan lääkärityön edellytyksenä on, että työkalut ovat kunnossa. Järjestelmän tulee mahdollistaa lääkärille riittävä autonomia tehdä rationaalisia ja vaikuttavia päätöksiä myös lääkehoitojen osalta.

Mitä vaaditaan lääke –työkalulta? Ensinnäkin lääkärin käytössä olevan lääkevalikoiman tulee olla tarpeeksi laaja ja lääkärillä on oltava riittävä autonomia valita ko. valikoimasta potilaalle kulloinkin parhaiten sopiva vaihtoehto. Koska maailma ei ole valmis, myös lääkkeitä ja lääkehoitoja tulee jatkuvasti kehittää ja parantaa.

Lääkärille muodostuu varsin nopeasti oman praktiikan edellyttämä luonteva peruslääkevalikoima, jonka on oltava riittävä lääkärin potilaskunnan tarpeisiin, mutta myös siten että samantyyppisiin sairauksiin on useita vaihtoehtoja. Näin voidaan vastata potilaiden yksilöllisiin tarpeisiin.


Potilas vai järjestelmä edellä?

Terveydenhuoltolaki edellyttää palvelujärjestelmältä asiakaslähtöisyyttä. Tällä ei tarkoiteta sitä, että asiakas valitsee ja määrittää itse hoitonsa sisällön, vaan vaihtoehtoa organisaatiolähtöisyydelle. Potilaan hoito ei saa määrittyä organisaation toimintatapojen tarpeista vaan hoidon kokonaisuuden lähtökohdista ja yksilöllisistä tarpeista. Potilasta on kannustettava osallistumaan aktiivisesti oman hoitonsa toteutumiseen.

Myös lääkehoidon osalta kaivataan asiakaslähtöisyyttä. Standardinomainen, järjestelmän ohjaama lääkehoito ei aina vastaa potilaan hoidon kokonaisuuden tarpeisiin. Erityisesti kroonisesti sairaiden, monisairaiden tai muuten vaikeassa elämäntilanteessa olevien henkilöiden osalta lääkehoidon valinnassa on otettava huomioon lääkehoidon kokonaisuus ja siihen sitoutuminen. Mitä komplisoidumpi potilaan tilanne on, sitä tärkeämpää on asiakaslähtöisyys, jotta lääkehoito toteutuu lääkärin määräämän mukaisesti.

Myös lääkehoidon on oltava potilaan omaa aktiivisuutta ja voimaantumista tukevaa. Lääkäri tekee päätöksen aina hoidollisin perustein, johon kuuluu myös potilaan elämäntilanteen huomioiminen. Riittävä lääkevalikoima mahdollistaa sen, että lääkäri voi valita useammasta vaihtoehdosta aina kullekin potilaalle parhaan vaihtoehdon.

Lääkäri tarvitsee tietyn ammatillisen autonomian. Käypä hoito -suositukset antavat hyvän ohjeistuksen ja toiminnallisen selkänojan näyttöön perustuvan hoidon toteutumiseksi. Lääkehoitoja on syytä ohjata suosituksin, mutta lääkevalikoiman ankara rajaaminen järjestelmän tarpeista johtaa mekaanisiin ja usein vaikuttavuuden kannalta ongelmallisiin ratkaisuihin. Mahdolliset lääkekorvausjärjestelmässä toteutuneet säästöt halvemman lääkkeen käytöstä ovat pieniä verrattuna palvelujärjestelmälle aiheutuneille vältettävissä oleville kuluille.

Potilaan yksilöllisten tarpeiden huomioiminen on osa lääkärityötä ja siihen tarvitaan autonomiaa ja kykyä ymmärtää potilaan tarpeita. Suositukset ohjaavat päätöksentekoa ja parantavat hoidon laatua, mutta autonomian kaventaminen järjestelmän tarpeista johtaa hoidon vaikuttavuuden vähentymiseen ja siten kääntyy itseään vastaan.


Työkalupakkia pitää kehittää ja huoltaa

Jotta lääkärin työkalupakki on kunnossa, sitä pitää myös jatkuvasti kehittää ja parantaa. Kaikkia lääkkeitä ei ole vielä keksitty, joten kehitystyötä tulee jatkaa niin uusien vaikuttavien aineiden kuin esim. annosteluun liittyvien elementtien osalta. Lääkehoitojen kehitys ei paranna pelkästään lääkehoidon vaikuttavuutta, vaan luo edellytyksiä koko palvelujärjestelmän tehostamiselle ja keventämiselle.

Työkaluja pitää myös huoltaa ja huolehtia, etteivät ne menetä tehojaan. Kun kirves tylsyy, se ei halkoa halkaise. Näin on käymässä antibiootteille, joiden tehot ovat vaarassa. Jos lääkehoitoja ei kehitetä, eikä kehitykselle luoda edellytyksiä, riskinä ei ole pelkästään kehityksen hidastuminen, vaan tietyiltä osin työkalujen tylsyminen lähes käyttökelvottomiksi.